Viipuri entistä viipurilaisempi muttei vielä entinen

espiläfasadi
Tässä se on: kappelimainen Espilä sivukappeleineen syksyllä 2017.

 

Sakari Nupponen

Karjalainen sydän läikähti, kun ensi kerran kuulin Espilän taas avautuneen Viipuriin. Vanhan Suomen legendaarinen ravintola (nyk. pectopah) on saanut uuden elämän.

Espilä oli kohtauspaikka, joka pitkään siinsi kaupunkilaisevakkojen katkeransuloisissa muistelmissa.

espiläkirjassa
Näin sen cityevakot muistavat ikuisesti. Kuva legendaarisen Eino Partasen.

Tuskin maltoin odottaa majoittumista Knut Posseen (nyk. Hotelli Vyborgiin). Ei siinä paitaa vaihdettu, kun askeleet veivät jo Torkkelin puistoon (nyk. Park Lenina).

Kurkistus Karjalankadulta (nyk. Leningradski prospekt) kulman taakse oikealle ja siinä se nousi koko komeudessaan. Espilä.

Vuosikymmenet paikalla olivat jököttäneet vain portaat ja kivijalka, jonka luona olimme käyneet pyhiinvaeltamassa vaimoni Tiinan kanssa.

(Kerran läksimme kaupungista itkunpyrähdyksin heti, kun juna asemalta liikahti kohti Suomea.)

Nyt olimme matkalla Viipurin Ilveksen (nyk. Tampereen-Viipurin Ilves-Kissat) ja Viipurin Reippaan (nyk. Lahden Reipas) veteraanien kanssa. Virallisessa ohjelmassa oli ystävyysottelu Viipurin telakan ikämiesjoukkuetta vastaan Keskuskentällä (nyk. Avangard-stadion). Hävisimme 2-5.

kissatviipurissa
Reipas ja Ilves-Kissat vetivät päälleen Ilveksen edustusasun.

Viikonloppu kesäisessä ja syksyisessä Viipurissa on kuin huopatossutehtaan pekkaspäivä. Syrjäinen rajakaupunki (ennen Suomen toiseksi vilkkainen) hiljenee, kun väki lähtee datshoilleen, marjaan ja sieneen – etenkin sieneen.

Espilä elää. Sinne kokoontuvat kaupunkilaiset ja harvalukuiset suomalaisturistit. Se veti puoleensa myös meidän väkeämme, vaikka matkaohjelmaan kuului aamiaisia ja illallisia hotellissa. Vaan kukapa sitä vain nälkäänsä söisi.

espilä
Ansaitulla oluella heti ystävyysottelun jälkeen.

Heti ensimmäinen piipahdus baarissa oli lupaava. Baarimikko otti ystävällisesti vastaan ja kyseli voisiko olla jotain muutakin kuin vain iltapäiväolut. Lupasin tulla paremmalla ajalla.

espiläsisä
Sisältä Espilä on skandinaavisen tyylikäs.

Ystävällisyys. Skandinaavinen interiööri. Siisteys. Hillitty tunnelma. Kaikenikäiset asiakkaat. Perheitä. Nuoria pareja. Ilmiselviä kulttuurimatkalaisia. Me varttuneet köriläätkin mahduimme mukaan.

espiläpöytä
Ruisjauhoissa paistettu silli ja normaalit ruokajuomat.

Söimme läpi vuosikymmenten: yhdelle kolmen kalan keitto snapsilla, toiselle ruisjauhoissa paistettua silliä 30-luvun tapaan ja kolmannelle ”tamperelaiset” kanansiivet. Kolmen äijän välipala oluineen maksoi 1800 ruplaa eli 30 euroa.

Pientä onnahtelua tarjoilussa havaittiin, mutta menköön nuoruuden piikkiin. Niin se vain menee monessa helsinkiläisessäkin uutuusravintolassa.

espiläkakut
Kahvilan puolelta löytyy herkkusuille makeita vaihtoehtoja.

Virosta Viipuriin muuttaneita kahvilayrittäjiä Konstantin ja Larisa Fomitsevia on kiitettävä kulttuuriteosta. Hankkeeseen on vierähtänyt koko 2000-luku, mutta nyt se on valmis. Joku sanoo, että replica. Minä sanon, että happamia, sanoi kettu…

Espilä on järkälemäinen pala suomalaista ravintolahistoriaa. Tarina alkaa vuodesta 1868, kun Torkkelin puistoon rakennettiin Belvédére-niminen hotelli-ravintola. Frans Egid Ehrenburgin isännöimä puutalo paloi elokuussa 1887. Historioitsija Yrjö Soini kertoo sanomalehtiuutisiin viitaten, että ”matkustajat pelastautuivat puolialostomina ja lopettivat toalettinsa Esplanaadissa”.

espilämaalaus
Espilä vaalii ravintolan suomalaista historiaa. Maalaus ravintolan seinältä.

Nimi Belvédére siirtyi uusiokäyttöön Salakkalahden (nyk. Zaliv kovš) rannalle valmistuneeseen Ehrenburgin uuteen hotelliin.

(Tämä on sivujuonne muttei aivan merkityksetön maailmanhistoriassa: Belvédéren suurta salia käytti vuonna 1906 yllättävä kokousasiakas, Pietarissa hajoitettu valtakunnanduuma. Duuma oli hajoitettu toukokuussa ja 200 kansanedustajaa saapui illalla 23. heinäkuuta Viipuriin ja alkoi kokoustaa. Ensimmäinen istunto kesti yön yli ja vasta seuraavana päivänä viranomaiset havahtuivat tapahtumiin. Tilanne oli kärjistyä, mutta itseään Venäjän väliaikaiseksi hallitukseksi kutsunut Duuma hajaantui, jottei suomalaisille ystäville aiheutuisi ongelmia. Sytytyslanka oli tuikattu tuleen. Se paloi 11 vuotta.)

Samaan aikaan Torkkelin puistossa viihdyttiin. 1890 oli rakennettu ja avattu uusi ravintola Esplanad, jonka nimi muuttui nopeasti Espiläksi, jolla sen tunsi puoli Suomea. Ravintolaa vastapäätä nousi 1899 soittolava – aivan kuin Helsingin Esplanadilla.

Soittolavan vuoro oli palaa 1918. Uusi saatiin 1933. Sota tuhosi Torkkelin puistosta ravintolan ja elämän.

espila_sisa,jpg
Tältä näytti vanha Espilä. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo.

Ennen sotia Espilää piti ravintoloitsija Pekka Toropainen. Hän isännöi myös Pyöreää Tornia, Hotelli Wiborgia, Hotelli Seurahuonetta, Teatteriravintolaa ja Knut Possea. Sodan jälkeen hän toi nimen ”Espilä” Helsinkiin Pohjoisen rautatienkadun ja Fredrikinkadun kulmaan, mutta Espilän henki jäi Viipuriin.

Torkkelin puiston toisesta päästä tuhoutui Tuomiokirkko. Aallon kirjasto rapistui vuosia, mutta on nyt entisöity tarkuudella. Torkkelin puisto vilisee taas elämää. Espilän myötä Viipuri on viipurilaisempi, mutta ei koskaan entisensä.

20170902_212129
Muistutus: Ollaanhan siellä Viipurissa vielä myös Pyöreen Tornin hämärässä.

 

 

Säästä Kuubani, Irma

kuubamummo
Toivomme sinulle onnea.

Tiina Vahtera

Vajaa vuosi sitten olimme Herra Marsin kanssa ensi kertaa Kuubassa. Paikan päällä reissu ei hääviltä tuntunut. Fidel sattui juuri kuolemaan, oli suruaika, ja 20-vuotishääpäivämatkamme muuttui tietotyöläisten raskaaksi työmatkaksi sikarisaaren päästä päähän.

IMG_2804
Siinä menee Fidelin tuhkakuppi.

Tästä olen jo kirjoittanutkin. Lomamme kohde oli Havanna, mutta  Castron hautauspaikka Saaren eteläkärjen Santiago.

Niin sitä eri peleillä köröteltiin 900 kilometriä ees sun taas ja yritettiin kymmenien tuhansien muiden kanssa saada yhteyttä ulkomaailmaan ja ennen kaikkea välitettyä tunnelmat maailman yhden pitkäikäisimmän hallitsijan, diktaattorin, kansallis- ja vallankumoussankarin viimeisestä mutkallisesta matkasta.

kuubadiggarit
Hasta siempre, mutta toivottavasti ei koko saari.

Kuten niin usein käy, aika kultaa muistot. Palatessa ajattelin, etten enää ikinä halua Kuubaan. Nyt ajattelen toisin, mutta pitää odottaa, että Raúlkin poistuu ennen kuin lähdemme uudestaan. Jos siis emme poistu ennen häntä.

kuuba3
Karibia on vielä tyyni.

Sydäntämme särkee, kun katsomme meteorologien karttoja Karibian aluella. Harvey on juuri niittänyt karmeaa satoa aluella, jota muutenkin pieksävät paitsi luonnonilmiöt, myös poliittiset tuulet.

IMG_2764
Pikkuisen ripsii vallankumousaukiolla.

Säiden haltija, ilmojen taltuttaja, Poseidon, Neptunus,  Santerian ylijumala Olorun, varjele Kuuba, varjele Havanna, Santiago ja pienet kyläpahaset joutumasta Irman, Josen ja Katyan silmään. Tällä tietoa Irma saavuttaa Havannan sunnuntaiyönä jatkaen matkaansa Floridaan.

kuuba8
Varjele häntäkin.

 

kuuba 047
Ja häntä

 

fidel 051
Heitä.

 

hautajaiset 1462
Ja heitä.

Tiistaisin telkkarista tulee loistava 8-osainen dokkari Kuuban tarina , joka käy läpi Kuuban menneisyyttä espanjalaisvalloittajien ja orjakaupan ajasta amerikkalaisten dominoinnin ja Kuuban kriisin kautta Chen, Fidelin ja Raúlin aikaan, josta kai kukaan ei enää tiedä, missä mennään.

Eikö näissä olisi jo tarpeeksi.

kuuba16
Ruoka on vähissä jo nyt.

Haitissa en ole käynyt, mutta hirmuinen maanjäristys 2010 tappoi rutiköyhässä maassa 220 000 ihmistä, tuhosi infrastruktuurin kymmeniksi vuosiksi.

Noilla maailmankolkilla on myös upporikkaiden yksityissaaria, joita hirmumyrskyt riepottelevat yhä lailla, mutta niiden asukkaat pääsevät pakoon helikoptereillaan ja yksityiskoneillaan.

kuuba13
Lucky bastards.

Kun Irma pyyhkäisee Kuuban yli, onko enää olemassa Havannan rantakatua Maleconia? Onko viimeisillään sinnitteleviä röttelöitä, jotka ovat joskus olleet loistokkaita palatseja? Onko kalastajapoikia ja -tyttöjä heittelemässä illalla sillalla?

IMG_2740
Kuinka käy?
hc3a4c3a4pc3a4ivc3a4kuva
Entä hotelli Nationalin kuuluisa baari? Säilyykö se?

Helppohan se täältä syyskuisen kauniista Helsingistä on huudella, pateettisestikin. Mutta on kai meillä ensimmäisen maailman ihmisilläkin sielu, onhan Donald?

Lentopalloturisti Gdanskissa: Älä tee kuten minä tein – älä niele!

 Tiina Vahtera

poppanen
Gdanskissa sataa, mutta se on vasta alkua. ”Maija Poppanen” on mainio oppaamme.

Saitko sen? Uhkaako osa kisalomasta Gdanskissa mennä pilalle pöntöllä? Voi itku.

Legendaarisia pöpöt ovat Intiassa ja Egyptissä, mutta turistiripuli voi iskeä myös kotoisen Itämeremme rannoilla. Kohta alkaa lyhyiden syysmatkojen buumi. Oma kauhukokemukseni sattui siis ihan tuossa lähellä, Puolassa.

Lumoavan kauniissa Gdanskissa hanat olivat auki sanan kaikissa merkityksissä.

sopot
Uhkaavat pilvet roikkuivat Sopotin kylpyläkaupungin yllä. Tässä vaiheessa koko ryhmä oli vielä terve.

Puolan kolme sisarta Gdańsk, Sopot ja Gdynia kukoistavat vierekkäin Itämeren kaakkoisrannalla. Gdańskin muistaa lentopallosta, Lech Wałęsasta ja Solidaarisuudesta, Sopotin Interviisuista, satamakaupunki Gdyniaa ei mistään, mutta minä muistan yhden yön matkan Pohjois-Puolaan iäti.

gdansktori (2)
Hanat auki Gdanskissa.

Ensimmäisenä ja samalla viimeisenä aamuna oli aikainen lähtö. Pikainen hampaidenpesu ­ ­– menoksi! Kenttäbussissa alkoi yökkäily.

Jahas, rouvan yö oli venähtänyt, kertoivat kanssamatkustajien naamat. Samaa kertoi lentoemännän muutoinkin hapan käytös.

gdansk1
Ja sataa.

Rouva ei ollut nielaissut juuri kraanavettä väkevämpää, ja todennäköisesti tämä oli kohtalokasta. Varhaisaamun lähtötohinassa oli sittenkin tullut kasteltua hammasharja hanan alla.

gdansktalot
Gdansk, entinen Danzig, tuhoutui sodassa tuusannuuskaksi. Viehättävä kaupunki on restauroitu. Veden kun saisi vielä juomakelpoiseksi. Tai jos sillä voisi pestä edes hampaat!

Elämän loistavaa draamantajua on se, että pahoinvoiva rouva sai istumapaikan kahden pulskan puolalaismiehen keskeltä. Toinen tuoksahteli valkosipulilta, toinen eiliseltä. Minä, keskimmäinen, suurelta virheeltä.

Lentoemäntä toi vasta pyynnöstä muovipussin, ja niin sitä lennettiin lemuten ja koneen minivessaa laatoittaen Kööpenhaminaan koneenvaihtoon.

gdanskintytöt (2)
Kansainvälinen Gdansk voisi laittaa vesiasiansa tolalle. EU, apua!

Kunnon pöpö ei yökkäämällä eikä ripuloimalla taltu. Vain aika auttaa. Viimeiset vatsahapot lensivät taksista kotikadun kiveykselle.

Kotoväki katseli hiukan talvisilmin vihertävää äitiä, jonka kenttätuliaiset olivat jääneet ostamatta.

meripihkamuseo
Meripihkamuseossa kaikki oli vielä hyvin.
kuilu
Vasta aamulla astuin kuilun reunalle. Vatsatalkoot alkoivat.

Vuonna 2015  uutisoitiin, että Kaliningrad on vihdoin puhdistamassa jätevetensä. Juokseva kakka on tähän saakka valunut Itämereen.

Kaliningrad Kuurin kynnään takana on linnuntietä reilun sadan kilometrin päässä Puolan tytärkaupungeista.

gdanskinkuja (2)
Tämä ihana paikka on liian lähellä Venäjän kaupunkien kakkaputkia.
wizz
Hyvää kotimatkaa oksennuspussien kera!

Älä juo kraanavettä missään Itämeren itä- ja kaakkoisrannalla, älä Pietarissa ja äärimmäisen harkiten myös Virossa.

Neukkuaikaan sanottiin, että kulaus konjakkia aamuvatsaan auttaa kestämään kaikki koitokset. Enää tuollaista ei tohdi esittää… testata aina voi.

prinsessa anastasia
Näillä mennään!

Hanaveden ABC

Älä juo ikinä täällä:
Intia, Kiina, Thaimaa, Vietnam, Sri Lanka. Etelä-Aasiassa turistiripulin riski on 80 %.
Koko Afrikan manner. Egyptin vatsapöpöt ovat legendaarisia.
Baltia. Veden laatu vaihtelee myös Virossa.
Venäjä ja muu Itä-Eurooppa.
Kanariansaaret.
Koko Väli- ja Etelä-Amerikka.
Junien ja laivojen vessat myös Suomessa. Varoituskyltit eivät ole turhan vuoksi.
Omalla riskillä:
Kraanaveden juomista voi suositella vain omalla riskillä. Huono tuuri voi sattua kaikkialla.
Pohjoismaat.
Länsi-Eurooppa, varmimpia Saksa sekä Itävalta ja Sveitsi.
Hong Kong, Israel, Japani- Etelä-Korea.
Yhdysvallat, Kanada.
Australia.
Varo:
Jääkuutioita. Älä juo vettä, jonka alkuperästä et ole varma. 800 miljoonaa maailman ihmistä on vailla puhdasta juomavettä.

Sää, sää ja sää – kesän puhutuin juttu on Suomen ykkösvaltti

tarjanne2.jpg
Pimenevissä illoissa Nässy on nätti.

Sakari Nupponen

Etelä-Euroopan kärventyessä Luciferin hikisissä ja karvaisissa kourissa moni jaksoi meillä valittaa säidemme haltijasta.

Minä en.

Mitä nyt sienisato ja nahkiassaaliit antoivat odottaa eikä kuha noussut syönnille pintavesiin. Se siitä urputuksesta.

Höyrylaiva Tarjanne kynsi leppeää Näsijärveä Suomen suvessa ystävien kutsumilla syntymäpäivillä. Illan hämärtyessä oli päivänselvää: maamme matkailuvaltti numero 1 on ilmasto.

HL Tarjanteen höyry kietoi syliinsä. Vihellykset ja koneen jyskystys lumosivat, kun pitkästä aikaa pääsi oikean laivan kyytiin. Kaikki matkalaiset eivät ehkä tajunneet, miten elävän koneen kanssa olimme matkassa. Konehuoneesssa sen sai tuntea. Aivan ihme insinööritaidon näyte: liki 110 vuotta vanhaa kovaa teknologiaa.

Kannella saattoi ihastella suomalaista erämaisuutta, vaikka edellisen reissun (noin 1987) jälkeen rannoille oli rakennettu paljon uutta prameaa. Pimeesalmessa laskimme laituriin. Siitä entisen rutaisen ja vähän rähjäisenkin telakan ympäristöstä on kehittynyt viihdekeskus.

Pimeesalmi hiljenee huomenna 26.8. A. Aallon Rytmiorkesterin tahtiin. HL Tarjanne teki tänään 25.8. viimeisen aikataulun mukaisen risteilynsä.

tarjanne3
Mies, havannalainen ja Tarjanteen höyry.

Lopetammeko matkailun liian aikaisin?

Vasta syysiltoina järvi on omimmillaan. 1980-luvulla höyrylaiva Auren kyydissä tajusin sen kaiken suurenmoisen hiljaisuuden keskellä: järvien viimeisen vuodenajan omaperäisen kauneuden. Vesi on sysimustaa. Ruskan sävyttämät lehdet heijastuvat sen pinnasta.

Niin, miksi emme menisi sinne silloinkin.

nässy.jpg
Tarjanne, Näsijärven kyntäjä täyttää ensi vuonna 110 vuotta.

”Ryssiksi meni”

100 vuotta sitten ei Venäjän nurkkaan ahdistettu laivasto keekoilut Suomenlahdella. Ei vetänyt Dimitri Donskoi armadaa avomerelle. Sen sijaan Näsijärvellä oli varaa pitää laivastoparaatia.

Viisi alusta oli pakko-otettu emämaan armeijalle. Lippulaivana toimi Tarjanne. Sen perässä höyrysivät matkustajalaivat Pohjola ja Kuru sekä hinaajat Murole ja Näsijärvi. Kaikilla oli tykit kannellaan. Manöövereitä järjestettiin ja upseeristo viihtyi Tampereen seuraelämässä.

Erityisen pidetyn väen arveltiin olleen ”paremmista perheistä”, jotka olivat saaneet poikansa pois oikeista sotatoimista. Tenkkapoo tuli kun Porin edustalla tehtiin ”sukellusvenehavainto”. Pietarin esikunta määräsi alukset sinne, kun havaitsi kartalta teoreettisen jokiyhteyden merelle… Meni nk. ryssiksi.

nässy2
Jaa, paremmista perheistä?

 

 Miten se nyt menikään?

Olihan siellä sotatoimiakin, mutta jo yli 200 vuotta sitten. Suomen sodassa 1808 kaksi suomalaista sissipäällikköä teiskolainen Roth ja lempääläläinen Spoof valtasi 40 talonpojan voimin venäläisen viljajaalan.

Heinäkuussa se tuli tarpeeseen, koska uutta satoa ei oltu korjattu, saati puitu tai jauhettu. Hätääntyneet vänäläiset sähköttivät Pietariin, että nyt heidän kimppuunsa ovat hyökänneet amiraali Rutt ja kenraali Spuf.

Italiassa Demisin, Güntherin, Luigin, Mauricen ja Pallen kanssa

Aamiaisvuorossa se aito ja alkuperäinen Demis Roussos.

Tiina Vahtera

Tämähän näyttää otsikossa pahemmalta kuin luonnossa.

Kun lähtee lomalle Italiaan eikä kaikki käy kuin Gardalla vaan pikemminkin kuin Kälviällä, pitää siitäkin repiä hupia.

Tässä ovat ihanat palvelijani Demis, Günther, Maurice, Luigi ja Palle samassa persoonassa. Rakkaani lähti leikkiin mukaan. Tule sinäkin.

ENSIMMÄINEN aamu. On ajettu helteessä, sateessa ja ukkosenpieksämässä ihan kiukulla ja  adrenaliinilla Aronaan Lago Maggiorelle, jossa meillä on toista kesää sama kämppä. Ajaminen oli virhe. Paremmin pääsee suihkuputkella.

Ensimmäisenä aamuna armaani, kuten aina, valmisti aamupalan. Hänellä oli – kuten aina reissuissa – päällään kaftaani, joka on hankittu muutamalla dirhamilla Marokosta ennen Berliinin muurin murtumista. Ystäväni mies tokaisi asun ja sen kantajan ensi kerran nähtyään juhannuksena 2002:Demis Roussos”!

 

Aamiaisella Günther.

TOISENA aamuna armaani rimpuili hieman, mutta suostui panemaan edellispäivänä ostamansa ”maailman pornoimmat aurinkolasit” päähänsä ja tadaa! Siinä meillä on uusi miespalvelija,  Günther. Muistathan, saksalaiset kalapuikkoviikset, suttuiset videot jne. Mistäkö minä tiedän? Tiedänpähän vaan.

Metamorfoosi Güntheriksi alkoin edellispäivänä matkalla Stresaan. Satoi.

Arona on pieni, siisti kaupunki Lago Maggioren etelärannalla Italian pohjoisosassa. Lähin lentoasema on Milanossa. Niitä on kolme. Yhdellä niistä, Malpensassa, vietimme viime kesänä kymmenen tuntia. Yhden, Linaten, paikkeilla eksyimme tällä reissulla. Bergamon ohitimme uutta autostradaa. Vanhan stradan piti mennä siitä ohi. No se siitä.

Matkalla Lago Maggiorelle oli tällaista:

Limonen kaupunki Gardalla. Limoncellon koti. Uhkea helle.

Matkalla Maggiorelle oli myös tällaista:

Milanon uusi autostrada. Uhkea ukkosmyrsky.

Mutta mehän emme stressaa… emmehän?

Stresa on hiukan Aronaa suurempi kaupunki Maggiore-järvellä. Paljon brittituristeja, Günther-laseja myynnissä.
Emme!

KOLMAS aamu. Nyt armas miespalvelijani on jo leikissä mukana. Aamiaisen tarjoilee Luigi, olemmehan Italiassa!

Signora! Prego!

Taas sataa. Suomessakin kuulemma sataa. Jos seuraavana päivänä ei sada, lähdemme käymään Comolla, kolmoisjärvistä kuulemma kauneimmalla ja vähemmän ruuhkaisella kuin Garda.

Lähtöaamuna ei just sada. Puikoissa ruotsalaisherkku Palle, vesillehän olemme menossa. 

Sosiaalisessa mediassa herätti kritiikkiä Pallen asu: ei kaftaania, ei merimieslakkia.

Como oli hieno; se vähä minkä siitä näimme. Keli näet.

Kolmoisjärvistä kaunein, Como.
Singing in the Italian rain.

Aronassa kotikämpällä paistoi aurinko. Kukahan aamulla tarjoilee?

Erittäin lupaavaa: sunnuntain kunniaksi Maurice! Voilá, madame!

SUNNUNTAI oli hyvä päivä. Maistoimme rieslingiä ja tavan mukaan kiistelimme siitä, onko jumalainen juoma Elsassista vai Alcasesta parempaa. Minä katsoin voittavani, koska aamu oli alkanut Mauricen tähdittämänä.

VIIMEINEN aamu, maanantai. Komerosta oli katsottu jo valmiiksi vuokra-asunnon kalustoon kuuluva päähine ja sitä myötä kansallisuus. On luovuttettava.

Olemme enää tovin Toto Cutugnon ja Luigin maassa. Siirrymme Güntherin maan kautta Kari Tapion ja Kari Väänäsen kotimaahan. Ja murheellisen laulujen maahan.

 

Aamiaisen tarjoilee rakas mies Marsista, joka ei ikinä siviilissä pane kypärää päähän, mutta eipä kyllä aja pyörälläkään.

 

suomalainen
Olen suomalainen.

Mitä opimme tästä?

No emme taaskaan juuri mitään, paitsi, että älä anna sään lannistaa. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Italiassa on kivampaa sateella kuin Suomessa. Vai onko?

Kannattaa käyttää Marokossa ”only for you, gentleman” -tarjous. Lähes 30-vuotiaasta kaftaanista riittää iloa pitkään ja monelle. Hintansa väärti.

Jos kahdesta pitää valita, niin mieluummin epävakaa ja vaihteleva, kuin tulikuuma Lucifer. Pätee siis säähän, ei tarjoilijoihin.

Linnanmäki on ihana! Ammun sinulle pehmolelun, rakkaani sanoi

lintsi1
Junamatkalla ilman käsittämätöntä lippusählinkiä.

Tiina Vahtera

Sattui nimipäiväni alla. Armaani lupasi ampua minulle Linnanmäellä Tiinan-päiväksi pehmolelun.

On siis lauantai-ilta, nätti ilma. Lapset teillään. Turistit kaikkoamassa. Ei kirkuvia luokkaretkeläisiä. Lapsiperheet hurvitelleet jo päivän pulkkaan.

Lintsi on ollut jo riittävän kauan riittävän fiksu tarjotakseen kaupunkilaisille (muillekin toki) tilaisuuden päästä ilmaiseksi sisään.

Voit vain kävellä ja aistia tunnelmaa, jos niin tahdot. Se ei maksa. Voit kieppua, jos niin tahdot. Se maksaa.

lintsi11
Hyppää kyytiin tai katso vain,

Me ajattelimme tehdä reissumme vanhaan malliin. Käppäillen, tuoksuja ja aisteja imien. Ehkä yksi laitelippu Vuoristorataan, siinä kaikki.

Hän lupasi siis pehmolelun. Hän  aikoi ampua sen minulle. Jokin elokuva oli nähtävästi juuri katsottu. Hän osui, mutta ei riittävän tarkasti.

lintsi2
Pehmolelua pukkaa.
lintsi15
Hän tähtää. Hän ei osu.

Eipä haittaa. Naruveto on vieressä ja saan sieltä korvaukseksi pienen apinan.

lintsi6 (2)
Vai mikä tää on?

Joko sanoin, että kerran kesässä täytyy käydä Vuoristoradassa? Kello 19 saa kolmeksi tunniksi Iltahupi-rannekkeen, joka maksaa 30 euroa – törkeä hinta, kun normi on 39 – mutta maksoimme sen ihan vaan huvin vuoksi.

Maksoimme siis itse, tämä kirjoitus ei ole puffi.

lintsi13
Kyllä maksaa, mutta kyllä kannattaa!

Seurauksena oli tietysti sekoaminen laitteisiin. Tuonne, tuonne ja ehkä tuonnekin!

Pitäkää kiinni hatuistanne, nyt mennään!

lintsi10
Vauhdissa ei saa hirmu tarkkoja kuvia.

lintsi17

Uskomatonta kyllä, heinäkuisena lauantaina Vuoristorataan ei ole jonoa, ei juuri muihinkaan laitteisiin.  Nautimme tervan tuoksusta kolme kierrosta.

Kävimme Maailmapyörän, Kummitusjunan, Pikajunan, suosikkini Mustekalan ja Kahvikupit. Ainakin nämä.

lintsi18
Ylhäällä on sytä pitää hatusta kiinni.

Kesälauantaisin telkkarista tulee vain huonoa ohjelmaa ennen illan brittidekkaria, ellei satu olemaan huippujänniä MM-kisoja kuten tänä kesänä. Kaupunkikäppäilyä on tullut harrastettua, saaret koluttua. Mökillä on ruuhkaa. Kun elokuun illat pimenevät, houkuttelen armaani toistekin ampumaan sen pehmolelun.

lintsi19

Tällä kertaa testasimme nautintoaineista vain punaviinin (rouva), joka tarvitaan alle ennen vuoristorataa, ja oluen (herra), joka on käyttökelponen aina ja kaikkialla. Ystävällinen palvelu, kelvolliset tuotteet.

lintsi18
Matkaeväät.
lintsi16
Mustekala, aina hyvä.

Lapsemme ovat kolunneet Linnanmäen niin monesti, ettei se heitä kiinnosta. Enää eikä vielä. 19-vuotias kuopus muistelee, ettei ole käynyt Lintsillä viiteen vuoteen. Esikoisen kypsytimme vahingossa Lintsistä ulos taannoin ”päivähoitolipulla”. Kahdeksan päivää peräkkäin riitti. Nyt hän ja keskimmäinen käyvät Linnanmäellä työpaikan puuhapäivänä.

Heille Särkänniemi serkkulassa on se jokin.  Meille vanhoille Särkällä ei ole Lintsin kaltaista muistipaikkaa.

särkkä
Hupiviikolla Särkänniemessä isojen lasten, vävyn ja miniän kanssa.

Lintsi näytti muutenkin lauantai-iltana olevan vanhojen parien puuhamaa. Lämmin, hämärtyvä, tunnelmallinen, muistoja herättävä.

Paljon on myös muuttunut. Apua, kuka on vienyt Sateenkaaren? Miksi lava on nakattu syrjään kaikesta? Muistatko Kieputtimen? Siinä taisi sattua paha onnettomuus. Entäpä Enterprise!

lintsi5

Meillehän täällä on paljon uusia jänniä paikkoja!

tähdet
Vain vähän tärähtäneet huvittelijat.
lintsi14
Ei ole ruuhkaa.

Olimme lähtiessä juuri nousseet ruokapöydästä, mutta silti herraa alkoi hiukoa. Ilta hämärtyi, hampurilaispaikat sammuttivat liesiään.

lintsi12
Yksi pikku hamppari tekisi terää.
lintsi8
Tullaan vielä kerran tänä kesänä! Ruokapaikat on tutkittava.

Linnanmäki on ihana! – Ammun sinulle pehmolelun, rakkaani sanoi

lintsi1
Junamatkalla ilman käsittämätöntä lippusählinkiä.

Tiina Vahtera

Sattui nimipäiväni alla. Armaani lupasi ampua minulle Linnanmäellä Tiinan-päiväksi pehmolelun.

On siis lauantai-ilta, nätti ilma. Lapset teillään. Turistit kaikkoamassa. Ei kirkuvia luokkaretkeläisiä. Lapsiperheet hurvitelleet jo päivän pulkkaan.

Lintsi on ollut jo riittävän kauan riittävän fiksu tarjotakseen kaupunkilaisille (muillekin toki) tilaisuuden päästä ilmaiseksi sisään.

Voit vain kävellä ja aistia tunnelmaa, jos niin tahdot. Se ei maksa. Voit kieppua, jos niin tahdot. Se maksaa.