
Tiina Vahtera
Kaikissa maailmankolkissa ei ole maksutonta wifiä. Verkkomaksut hipovat pilviä, jos nettiyhteys ylipäätään on.
Plärättävä käyttöliittymä pätee kaikkialla. Nolojen tilanteiden nainen on selvinnyt mahdottomista kielistä sanakirjan kohtaa tökkimällä. Usein se on jotenkin liittynyt matkaripuliin. Pian testataan Venäjä.

Lähdemme herra Marsin kanssa työreissulle Venäjänmaalle. Juu, näin pääsee käymään, vaikka olen vannonut kaalimaaretkeilyn olevan osaltani ohi.
Kumpikaan meistä ei puhu venättä, kyrilliset kirjaimetkin ovat hakusessa, mutta eipä mittään. Sanakirja messiin ja menoksi. Loppu hoituu maailman puhutuimmalla kielellä broken Englishillä ja viittoen.
Näin on selvitty Kiinassa ja Thaimaassa, portugalia puhuvissa maissa, Kreikassa, Unkarissa, monessakin tuppukylässä, jossa kännykkäverkko on mykkä tai netti maksaa maltaita.
Monesti on tosin maksettu kultaa ja mirhamia kännykän käytöstä.
Vatsatauti, wc ja verkkopalvelu samalla sivulla. Kätevää!
Ai niin Venäjä. Operaattorini netinkäyttöhinta on max viisi euroa päivä, minkä jälkeen raksuttaa lisäpaketti. Majatalossamme on wifi, mutta sanastoahan tarvitsee kadulla kulkiessa, asioidessa ja ihmisten kanssa ollessa. Juuri kun olet kysymässä tietä Putinin patsaalle yhteys katoaa.
Poikamme seikkaili vastikään Moskovan päälentokentällä verkon ulottumattomissa.
Siis taskusanakirja.
”Valitettavasti ei ole. Myymme tämän hyllyn loppuun eikä uusia tule. Harva niitä enää kysyy”, valitteli Rosebud-kirjakaupan myyjä Helsingin Asematunnelissa. Olisimme napanneet kirjan samalla kun haimme aseman Lähialuematkoilta viisumit.
Printatun sanakirjan hiipumisen idea on tietysti se, että painettu maksaa ja sormea vippaamalla taipuu mikä tahansa kieli. Kehotan kuitenkin espanjantaidotonta markkinaihmistä matkustamaan vaikkapa Kuuban läpi pelkkään nettisanakirjaan luottaen.
Nada, nietu, niente. Ei onnistu, koettu on yhdistetyllä työ- ja häämatkalla Fidelin hautajaisissa. Juttu ratkiriemukkaasta reissustamme löytyy tästä.
Suomalainen kirjakauppa avasi hiljakkoin uuden lippulaivamyymälänsä Aleksille. Kirjakauppa tarkoittaa nykyään kai elämyskauppaa, sillä kaikenmaailman romppeen joukossa tosiaan oli muutama kirja.
Matkailun surullinen, pieni printtimaailma löytyi kakkoskerroksesta pylvään takaa, mutta uraa! Sielläpä oli suomi-venäjä-suomi. Gummeruksen taskusanakirjan hinta oli 8 euroa kalliimpi kuin saman kustantajan kiina-opuksen kahdeksan vuotta aiemmin.

Mitä helpommaksi ja halvemmaksi matkailu on ihmiselle tullut, sitä monimutkaisempaa se on eettisesti. Tässä minäkin kyselen hiilinielun hakkaamisen perään, haipuvan paperisanakirjan muistoa.
Emme kuitenkaan lennä, vaan matkustamme junalla, joka käyttää sähköä, joka tulee – niin mistä? Toistaiseksi vesivoimasta, jonka vuoksi on padottu jokia, koskia ja rakennettu tekoaltaita.
Sotkuinen sanakirjahyllymme sai vielä yhden lisän, mutta siihen se saattaa jäädä.