Tiina Vahtera
Tämähän näyttää otsikossa pahemmalta kuin luonnossa.
Kun lähtee lomalle Italiaan eikä kaikki käy kuin Gardalla vaan pikemminkin kuin Kälviällä, pitää siitäkin repiä hupia.
Tässä ovat ihanat palvelijani Demis, Günther, Maurice, Luigi ja Palle samassa persoonassa. Rakkaani lähti leikkiin mukaan. Tule sinäkin.
ENSIMMÄINEN aamu. On ajettu helteessä, sateessa ja ukkosenpieksämässä ihan kiukulla ja adrenaliinilla Aronaan Lago Maggiorelle, jossa meillä on toista kesää sama kämppä. Ajaminen oli virhe. Paremmin pääsee junalla tai suihkuputkella (hyi, hyi).
Ensimmäisenä aamuna armaani, kuten aina, valmisti aamupalan. Hänellä oli – kuten aina reissuissa – päällään kaftaani, joka on hankittu muutamalla dirhamilla Marokosta ennen Berliinin muurin murtumista. Ystäväni mies tokaisi asun ja sen kantajan ensi kerran nähtyään juhannuksena 2002: ”Demis Roussos”!
TOISENA aamuna armaani rimpuili hieman, mutta suostui panemaan edellispäivänä ostamansa ”maailman pornoimmat aurinkolasit” päähänsä ja tadaa! Siinä meillä on uusi miespalvelija, Günther. Muistathan, saksalaiset kalapuikkoviikset, suttuiset videot jne. Mistäkö minä tiedän? Tiedänpähän vaan.
Arona on pieni, siisti kaupunki Lago Maggioren etelärannalla Italian pohjoisosassa. Lähin lentoasema on Milanossa. Niitä on kolme. Yhdellä niistä, Malpensassa, vietimme viime kesänä kymmenen tuntia. Yhden, Linaten, paikkeilla eksyimme tällä reissulla. Bergamon ohitimme uutta autostradaa. Vanhan stradan piti mennä siitä ohi. No se siitä.
Matkalla Lago Maggiorelle oli tällaista:
Matkalla Maggiorelle oli myös tällaista:
Mutta mehän emme stressaa… emmehän?
KOLMAS aamu. Nyt armas miespalvelijani on jo leikissä mukana. Aamiaisen tarjoilee Luigi, olemmehan Italiassa!
Taas sataa. Suomessakin kuulemma sataa. Jos seuraavana päivänä ei sada, lähdemme käymään Comolla, kolmoisjärvistä kuulemma kauneimmalla ja vähemmän ruuhkaisella kuin Garda.
Lähtöaamuna ei just sada. Puikoissa ruotsalaisherkku Palle, vesillehän olemme menossa.
Como oli hieno; se vähä minkä siitä näimme. Keli näet.
Aronassa kotikämpällä paistoi aurinko. Kukahan aamulla tarjoilee?
SUNNUNTAI oli hyvä päivä. Maistoimme rieslingiä ja tavan mukaan kiistelimme siitä, onko jumalainen juoma Elsassista vai Alcasesta parempaa. Minä katsoin voittavani, koska aamu oli alkanut Mauricen tähdittämänä.
VIIMEINEN aamu, maanantai. Komerosta oli katsottu jo valmiiksi vuokra-asunnon kalustoon kuuluva päähine ja sitä myötä kansallisuus. On luovuttettava.
Olemme enää tovin Toto Cutugnon ja Luigin maassa. Siirrymme Güntherin maan kautta Kari Tapion ja Kari Väänäsen kotimaahan. Ja murheellisen laulujen maahan.
Aamiaisen tarjoilee rakas mies Marsista, joka ei ikinä siviilissä pane kypärää päähän, mutta eipä kyllä aja pyörälläkään.
Olen suomalainen.
Mitä opimme tästä?
No emme taaskaan juuri mitään, paitsi, että älä anna sään lannistaa. Ilo pintaan vaikka syän märkänis. Italiassa on kivampaa sateella kuin Suomessa. Vai onko?
Kannattaa käyttää Marokossa ”only for you, gentleman” -tarjous. Lähes 30-vuotiaasta kaftaanista riittää iloa pitkään ja monelle. Hintansa väärti.
Jos kahdesta pitää valita, niin mieluummin epävakaa ja vaihteleva kuin tulikuuma Lucifer. Pätee siis säähän, ei tarjoilijoihin.
muista maista 