Seikkailu

Browse by:

Voi Torremolinos! Paluu rikospaikalle

Tiina Vahtera Saanko esitellä melkein 85-vuotiaan äitini, joka ei tykkäisi yhtään, jos tietäisi, että kuva on tässä. Mutta pakko, sillä tämä juttu kertoo paluusta rikospaikalle Torremolinosiin Espanjan Aurinkorannikolle 40 vuoden jälkeen. Äiti on ihan viaton, minä ehkä en. Mutta rikokset ovat vanhentuneet, jos ne nyt edes rikoksia olivat. Nuoruuden hullutuksia. Juttu on nimittäin niin, että äitini ja…

Silja ja mä – oi näitä vuosia!

  Tiina Vahtera Silja Line juhli Siljan nimipäivänä 22. marraskuuta 60 vuotistaivaltaan. Onnea! Olemme varttuneet melkein samaa tahtia, paitsi että minä olen paaaljon nuorempi. Vaikka en huomattavasti nuorempi olisikaan, en sitä tässä tunnustaisi. Siljalla ja perheelläni on  pitkä suhde.  Tykkäämme Ruotsista jollain kummallisella tavalla. No, Tallinnastakin kyllä.  Laivayhtiöiden suhteen olemme molempiruokaisia, mutta nyt on Siljan päivä. Muuten,…

Nizza, mitä sinulle on tapahtunut?

  Tiina Vahtera Kun surkean kesän jälkeen iskee surkea syksy, tulee  Nizza-kuume. Riitan kanssa meillä oli kaksi vuotta välissä. Viimeksi olimme nuorimpien lastemme Simon ja Martin kanssa, nyt lähdimme kaksin. Ja päätä pahkaa, kuten tapana on. Riitta googlasi meille kolme yötä ja Air Balticin lennot Riian-vaihdolla 500 euroon. Ärsyttäviä nämä matkahakukoneet: kun seikkailet siellä tyhjentämättä välillä…

Viel’ Karjalan kunnailla lehtii puu, vaikka se onkin kaalimaa

Sakari Nupponen Kuvat ovat parin viikon takaa. Paikka on luovutetun Karjalan Heinjoki. Suunnistimme sinne Viipurista uusien ja vanhojen karttojen perusteella. Etsimme Heinjoen kirkonkylää. Ei helppoa, kun sitä ei oikeastaan ole, mutta läheisen mitättömän taajaman nimi on Veštševo. Sieltä saatiin neuvoa. (Miksi olimme Viipurissa. Tässä syitä,) Suunnistus oli visaista. Hyvä ohjenuora saattoi olla kuitenkin: kirkko rakennetaan…

Linnanmäki on ihana! – Ammun sinulle pehmolelun, rakkaani sanoi

Tiina Vahtera Sattui nimipäiväni alla. Armaani lupasi ampua minulle Linnanmäellä Tiinan-päiväksi pehmolelun. On siis lauantai-ilta, nätti ilma. Lapset teillään. Turistit kaikkoamassa. Ei kirkuvia luokkaretkeläisiä. Lapsiperheet hurvitelleet jo päivän pulkkaan. Lintsi on ollut jo riittävän kauan riittävän fiksu tarjotakseen kaupunkilaisille (muillekin toki) tilaisuuden päästä ilmaiseksi sisään. Voit vain kävellä ja aistia tunnelmaa, jos niin tahdot. Se ei…

Back in the U.S.S.R. – tai ei nyt ihan

Sakari Nupponen Jo ensimmäinen kerta avasi silmät ja korvat. Saavuin silloisen Leningradin kautta Narvaan omalla autolla. Vuosi oli 1987. Kurkkua kuivasi ja joku pieni suolainenkin olisi ollut paikallaan. Kukaan ei ymmärtänyt suomea, onnetonta viroani saati fingelskaa, jota solkkasin. Kun ostin puodista mukaan pullon, kukaan ei ihmetellyt. En ollut ymmärtynyt venäläisestä tekstistä höykäsen pöläystä ennen kuin…

Näinä päivinä putosin jäihin – ilman lasta onneksi

Tiina Vahtera Tästä jutusta on leikki kaukana.  Putosin  jäihin vappuviikolla Enontekiöllä.  Avantoon jäivät perässähiihtäjien kauhuksi sukset ja sauvat. Puolen tunnin päästä avannolle osuivat järkyttyneet anoppi ja appi. Olimme yhdeksänkuisen lapsemme kanssa viikon hiihtolomalla Enontekiön mökillä vuosia sitten, mutta tapaus ei unohdu. Se tulee aina mieleen juuri näihin aikoihin, kun etelässä linnut jo tekevät pesää, mutta…

Kermapeffojen sukua – tässä syy miksi pyrin aina hyvään hotelliin

Tiina Vahtera − Meidän äiti on kermapeffa. Sen täytyy päästä aina hienoon hotelliin, lapset pilkkasivat pieninä. Eivät pilkkaa enää. Hekin ovat huomanneet, että kivassa hotellissa on kivampi asua kuin hostellissa, jossa on yhteisvessa ja jääkylmä suihku. Sitä paitsi hotellin ei edes tarvitse olla hieno. Riittää, kun perustoiminnon pelaavat hyvin eikä naapurissa mellasta hevibändi. Ripaus luksusta…