Myrskypyöräilyä Tallinnassa – kivaa vai ei?

imageMennään pyöräretkelle kelissä kuin kelissä.

Teija Laakso

Joopa joo.

On mentävä kalenterin mukaan ja silloinkin kun sää suosii tai ei. Kuten tänä ikimuistoisena myrskyviikonloppuna Tallinnassa. Sellaistahan se on näillä leveysasteilla.

Se retki oli sovittu jo yli vuotta aiemmin  – viikonloppu pyöräillen Tallinnan seudulla. Etujoukot olivat käyneet testaamassa reitit ja vuokraamot jo vuotta aiemmin.

Nyt löydettiin sille paras mahdollinen ajankohta. Vaan ei.

Puuhkissa iskevä kaatosade, myrskytuuleen yltävät lukemat ja minulla pari viikkoa hellinyt flunssa asettivat olosuhteet: näillä mennään tai sitten ei. Me päätimme mennä.

Onneksi koko neljän hengen porukkamme oli samanhenkistä, seikkailuista ja haasteista pitävää.

imageEn tiedä lasketaanko haasteeksi se, että polkee satakunta kilometriä kahtena päivänä huonossa kelissä, mutta – ei siellä ulkona juuri muita näkynyt. Ei turisteja eikä juuri tallinnalaisiakaan.

Ei se oikeasti vaatinut kuin asennetta, hyvät sadekelivehkeet ja riittävästi vaihtovaatetta. Ja lupauksen saunasta, jacuzzista ja hyvästä ruoasta päivän päätteeksi.

Suunta: pohjoinen

imageSaimme pyörät alle Vanhan Kaupungin City Bike Tours -pyörävuokraamosta Vene-kadulta. 15 e/ pyörä/ vrk. Oli muuten kunnoltaan parhaimmat vuokrapyörät ikinä.

imageSitten suunta myötätuuleen eli pohjoiseen, kohti Viimsiä. Lauttasatamien jälkeen ensimmäinen stoppi Piritan satamassa. Hotellista löytyi hauska kahvila Violet, jonka pöydästä oli hyvät näkymät surffaaviin lainelautailijoihin (meidän lisäksemme ainoat ulkoilijat!).

imageTauolla kun olimme, tyydyimme katsomaan sisätiloista, kuinka hekin pysyttäytyivät aallonmurtajan suojissa. Silti myrskytuulissa vauhti oli hurjaa.

imageTuulen voima oli parhaimmillaan 26 m/s. Siinä sai polkea, että pääsi pyörällään edes eteenpäin. Miehen Suunto piti lukua, että parhaimmillaan syke huiteli 160:ssa, kun samaan aikaan vauhtimme oli lähes kävelyvauhtia, 11 km/h.

imageNiinpä pääosin pidättäydyimmekin mielummin metsän suojissa. Piritan liepeillä on hauska mäntymetsä. Vähän sen jälkeen nähtävyys, Metsäkalmisto, (metsän keskelle vuonna 1933 perustettu hautausmaa) tarjosi suojan pyöräilijöille myös pahimmilta tuulilta.

Palkitsevin osuus

Sauna ja jacuzzi löytyivät päivän päätteeksi omasta majoituspaikasta, von Stackelbergista, joka on entisen paronin kaupunkikartano. Neljä tähteä, vallan mainio paikka ja kiva sijainti Kalamajan kaupunginosassa.

Eikä saunassa ja jacuzzissakaan ollut valittamista. MIkä fiilis, päivän tsemppailun ja märkien vaatekertojen jälkeen. Ansaittu mikä ansaittu!

Sisäpihan suojaisa terassi näytti sekin oikein mukavalta. Tosin kaatosateella sinne ei ollut asiaa,  myrskytuulet riepottelivat pöydänsuojuksia siihen malliin.

Vaan reippaina vielä revimme itsemme päivän päätteeksi liikkeelle, läheiseen F-hooneen. Suomalaisten suosiossa olevassa ravintolassa oli tullut käytyä aiemmin parikin kertaa Tallinnan-risteilyillä, vaan nyt ensimmäistä kertaa ilta-aikaan.

Samat lait pätivät kyllä nytkin: ihanaa ruokaa, mukavat tarjoilijat, rustiikkinen tehdasympäristö. Eikä maksanut paljon mitään.

Iltaa olisi voinut jäädä istumaan pidempäänkin, vaan peti kutsui. Joku katsoi kuulemma vielä jalkapalloa. Minä en.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s