Kermapeffojen sukua – tässä syy miksi pyrin aina hyvään hotelliin

Interraililla päätimme investoida oikein hotellihuoneeseen. Se maksoi karmeasti ja näytti tältä. Lontoo.

Tiina Vahtera

− Meidän äiti on kermapeffa. Sen täytyy päästä aina hienoon hotelliin, lapset pilkkasivat pieninä.

Eivät pilkkaa enää. Hekin ovat huomanneet, että kivassa hotellissa on kivampi asua kuin hostellissa, jossa on yhteisvessa ja jääkylmä suihku. Sitä paitsi hotellin ei edes tarvitse olla hieno. Riittää, kun perustoiminnon pelaavat hyvin eikä naapurissa mellasta hevibändi.

Ripaus luksusta ei toki ole pahasta.

Viime viikolla sain tutustua muutamaan uuteen lappilaiseen hotelliin. Reissusta saan kiittää Visit Rovaniemeä, joten kiitos.

Ennen kuin esittelen ihanuuksia, haluan perustella kammoani lutikkaluoliin. Pääkuva on yksi esimerkki. Kuinkahan moni noilla lakanoilla oli piehtaroinut ennen meitä? Pitkä tuikku Johnnie Walkeria pullonsuusta näytti olevan tarpeen. Hyi! Ei menisi alas enää.

Minun osaltani myös telttamatkailu on suoritettu. Alakuva on samaiselta interraililta:

Pyykkipäivä Yorkshiressa.

En myöskään halua nukkua puolen Euroopan läpi junan penkillä.

Tiedoitus henkilölle matkalla jossain Euroopassa…

En liioin laivan kannella enkä puistoissa.

Odensesta Britanniaan. Tunnelia ei ollut kaivettu vielä.
Opiskeluaikana historianopiskeijoiden ainejärjestö Patina teki opintomatkan Leningradin yliopiston historian laitokselle. Yövyimme hotelli Druzhbassa (ystävyys), mutta en tullut myöskään tämän majan ystäväksi.

Mistähän johtunee, että kokemukset piti huuhdella alas KOKONAISELLA PULLOLLA jotakin myrkkyä? Neuvostoliitossa se oli tosin ohje: kulaus konjakkia aamulla, ei tule mahatauti.

Selitys kuvan puteleihin taisi  olla se, että eväät olivat yhteisiä eikä nuorena laseilla hienosteltu. Pottu kiertämään vaan ja siitä valokuva!

Mitä, joko taas? Kiersin Eurooppaa tällaisella romulla. Bedford Blitz Combi Coupe de Luxe Superior oli pakun lempinimi, ja se oli vuorattu asuntoautoksi kokolattiamaton jämistä.

Edellinen kuvahan kumoaa pulloteorian. Tässä ollaan muistaakseni Ranskan Reimsissä. Stroh-rommin valtakunnasta on tultu.

Asuntoauton esiasteessa oli myös nykyään kovin suosittu retropeitto. Huom, pariskunnan unisex-vaatetus oli myös ajan tyyliä.
Tämä romumäärä kulki mukanamme Euroopan halki. Pahvilaatikko taustalla on erityisen tyylikäs. Siellä taisi olla kenkiä.

Joko riittää? Kerta vielä kiellon päälle. Olen juuri herännyt Pariisin ja Marseillen välisessä junassa. Olin nukkunut kahteen muukalaislegioonalaiseen nojaten. Nyt maistuu vaihteeksi mehu.

Ponsuur vaan.

Edellä on hyviä syitä hankkiutua vanhemmiten hiukan pehmeimmille alustoille. Tässä ammatissa toisinaan joku maksaa yöpymisen, mutta perheen kanssa ja nyttemmin kaksin matkatessa valitsemme omalla rahallakin aina  kunnon majapaikkoja.

Pari viikkoa sitten nautiskelin Rovaniemen Meltauksessa Beana Laponian mainiosta liikeideasta: erämaahotelli vain aikuisille! Ihanaa hipsiä sukkasillaan syömään. Ei kiljuntaa, ei mekkalaa. Erämaan rauha ja hyvä sänky.

Kunkin huoneen seinällä on valjakkokoiran kuva. Koirat ovat hotellin omia.
Kyllä siistissä kylppärissä käy mieluummin kuin siivottomassa. Vai?

Mitenkään en voi moittia Trivagon ja Tripadvisorin Suomen ykköseksi rankkaamaa Arctic Light -hotellia, mutta siellä en yöpynyt. Hotellin symboli on jääkarhu, Ranuallehan syntyi juuri vauva, mutta herkkiksiä saattaa pelottaa suihkuseinän kuva:

Arctic Lightia vastaapäätä on suloinen Hostel Cafe Koti,  upouusi funkistaloon rakennettu moderni hostelli, jossa tämäkin hemmoteltu tätsy ilomielin yöpyisi. Varsinkin, kun toinen omistajista on entisen matikanopettajani tyttärenpoika!

Koti on niin mulle!

Sypin vai liekö vielä Pypin ylösalaisin olevat kahvat on säästetty. Hyvä idea, Koti!

Santa’s Glass Igloosin lasi-iglussa jäi lyhyeksi ja revontulettomaksi, mutta voin jotenkin kuvitella kuinka hieno kokemus olisi kirkkaalla säällä.

Ei näy taivaan tulia.

Rovaniemelle ja Lappiin yleensäkin luodaan koko ajan uutta ja eksoottista. Joskus vielä kokeilen Arctic Treehousen ”käpylehmän” pehmoisen oloisia sänkyjä. Ehkä kesällä?

Maisema voisi olla kesällä viehättävämpi? Tähän aikaan vuodesta lumesta alkaa saada jo tarpeekseen.

Mainokset sikseen − joskus mietin, olenko totuttanut jälkikasvunkin liian hyvälle. Näin majailimme Seefeldissä, omalla rahalla totta kai. Katolla oli kylpylä. Parasta kokemuksessa on se, että tyttäreni etsi omalla automatkallaan saman hotellin.

Tulin siitä hirmuisen hyvälle mielelle.

Kesällä Alpeilla on halpaa ja mistä valita.

Olimme kerran lähdössä risteilylle, kun luukulle tuli samaan aikaan kaksi nuortamiestä: den billigaste och den dåligaste, oli heidän hyttitoiveensa. Halvin ja huonoin.

Minä en enää autokannen alapuolelle lähde. Maksakoon Siljan Commodore tai Viikkarin Lux tonnin, mutta sellaiseen tahdon… tai, siis, jos joku haluaa synttäri- tms. lahjaksi risteilyn antaa,  suostun ilomielin hyvään hyttiin.

Viking Gracella oli kivaa.
Silja Symphonyllakin oli kivaa.

En minä tässä rahoillani leuhki, koska ei ole millä leuhkia. Mukavuudenhaluani selittelen. Meikäläisen selällä ja unettomuudenlahjoilla on tingittävä hyvän majapaikan vuoksi muista asioista. Mitähän ne olisivat? Ei tule heti mieleen…

Aaa. paitsi Kuuban 20-vuotihäämatkalla! Tingimme kaikesta, koska oli Castron hautajaiset ja suruaika − ei musiikkia, ei mojitoja − ja lisäksi resusimme maan ääreen kuoppaamaan Fidelin tuhkia. Siitä kehkeytyi überrasittava työmatka, josta on toisaalla tässä blogissa (joulukuu 2016).

Kuubassa tuli pikkasen kiire lähtö Fidelin hautajaisiin. Hotelli oli kyllä kiva.

Monesti hotellit ovat antaneet sen, minkä kuva lupaa. Kuten tämä nizzalainen Brice Garden, jossa perhe oli kolme päivää, minä kymmenen.

Brice is nice.

Tai tämä Nice Excelrior, jossa kävimme kälyni ja nuorimpien poikiemme kanssa pikaisella syyslomalla:

Meillä tytöillä oli punainen huone.

Puhumattakaan thaimaalaisista. Indigo vanhan kaivoksen paikalla oli todellakin viiden tähden.

Tyylillä mentiin Thaimaassa.

Poikani ja miniäni saivat maistaa tilkan menneen maailman ”charmia” halpismatkallaan Barcelonaan. Hotelli Coronadon maisema oli suoraan hissikuiluun ja huoneessa paloivat siniset nistivalot.

Maisema Barcelonaan.

Matkalta palatessa nuortaparia vähän nauratti.

− On se kyllä totta, että kivassa hotellissa on kivempi yöpyä. Vaikkei matkoille nukkumaan mennä, poika totesi myöhemmin.  Toisinaan mennään, me ikäihmiset.

Ehkä joskus vielä Herra Marsille ja Rouva Venukselle tulee telttailun vuoro.

Vaikka ei se kyllä tule.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s