Browse by:

Kalle Palander ja Riina-Maija avaavat täällä taas kesällä

Sakari Nupponen Siitä on vierähtänyt jo puoli vuotta. Suvi oli kukkeimmillaan, kun kaarsimme Viron korkeimman putouksen, Valasten, rantatörmältä Ontikan kartanon pihaan. Kutkutti. Edellisen kerran olimme käyneet näissä maisemissa Maidellin sukuseuran kanssa 2003. (Kuulun karjalaisen Elsa-mummoni puolelta tähän sukuun.) Silloin olimme yötä sangen vaatimattomassa pihapiirin väentuvassa. Kartanon maita ja rakennuksia tutkaillessamme tuumimme – mukana oli myös…

Vessahätä ei ole pikkuasia; turistiripuli on kaamea tauti

Tiina Vahtera Kyllä minulle on näistä vessapostauksista naurettu. Senkin uhalla ja näin syyslomien alla. Taas sitä tulee! Olen jossain määrin vessakiusattu ihminen. Johtunee siitäkin, että istuin lapsuuteni ulkovessassa… toilettitarpeesta on tullut minulle sydämenasia, tai siis vatsan asia. Turistiripuli on jokakertainen kumppani matkoillani. Paina turistiripulilinkkiä, siellä on Duodecimin tietoa ja vinkkejä matkaripsan hoitoon. ”Käy aina matkoilla…

Mihin katosi koko Narvan kaupunki?

Sakari Nupponen Ehdimme nähdä sen viime kesänä sukuseuran reissulla aivan viime tinkaan. Vanhan Narvan. Sitten portit menivät kiinni. Koko tapaus oli kuin kummitusjuttu: Olin saanut neuvot Tapio Mäkeläiseltä, Tuglas-seuran kulttuurisihteeriltä. Menimme liki autioituneen Raatihuoneen ovelle, kolkutimme ja meille avattiin. Kenties se oli itse Fjodor Šantsev. En tunne mestaria, joka loi kaupungin. Yläkerrasta se löytyi: Koillis-Viron…

Viel’ Karjalan kunnailla lehtii puu, vaikka se onkin kaalimaa

Sakari Nupponen Kuvat ovat parin viikon takaa. Paikka on luovutetun Karjalan Heinjoki. Suunnistimme sinne Viipurista uusien ja vanhojen karttojen perusteella. Etsimme Heinjoen kirkonkylää. Ei helppoa, kun sitä ei oikeastaan ole, mutta läheisen mitättömän taajaman nimi on Veštševo. Sieltä saatiin neuvoa. (Miksi olimme Viipurissa. Tässä syitä,) Suunnistus oli visaista. Hyvä ohjenuora saattoi olla kuitenkin: kirkko rakennetaan…

Viipuri entistä viipurilaisempi muttei vielä entinen

  Sakari Nupponen Karjalainen sydän läikähti, kun ensi kerran kuulin Espilän taas avautuneen Viipuriin. Vanhan Suomen legendaarinen ravintola (nyk. pectopah) on saanut uuden elämän. Espilä oli kohtauspaikka, joka pitkään siinsi kaupunkilaisevakkojen katkeransuloisissa muistelmissa. Tuskin maltoin odottaa majoittumista Knut Posseen (nyk. Hotelli Vyborgiin). Ei siinä paitaa vaihdettu, kun askeleet veivät jo Torkkelin puistoon (nyk. Park Lenina).…

Back in the U.S.S.R. – tai ei nyt ihan

Sakari Nupponen Jo ensimmäinen kerta avasi silmät ja korvat. Saavuin silloisen Leningradin kautta Narvaan omalla autolla. Vuosi oli 1987. Kurkkua kuivasi ja joku pieni suolainenkin olisi ollut paikallaan. Kukaan ei ymmärtänyt suomea, onnetonta viroani saati fingelskaa, jota solkkasin. Kun ostin puodista mukaan pullon, kukaan ei ihmetellyt. En ollut ymmärtynyt venäläisestä tekstistä höykäsen pöläystä ennen kuin…

Rakkaat ystäväni, huivisiskot, sielunsiskot!

Tiina Vahtera Näiden kahden ihanan naisen kanssa olen tehnyt hienoimmat reissuni, kun perhettä ei oteta lukuun. He ovat Liisa ja Pia. Kolmisin tai ainakin jommankumman kanssa olemme nauraneet, riemuinneet itkeneet,  pelänneet, hyperventiloineet, polttaneet nahkamme. Olemme eksyneet ja löytyneet. Olemme tarponeet rännässä ja puuterihiekassa. Olemme inhonneet snorklaamista ja ratsastamista. Olemme syöneet loistavasti, nauttineet toisenkin lasillisen, voineet…