Vessahätä ei ole pikkuasia; turistiripuli on kaamea tauti

condomat
Saksa ei petä. Ota tienposkesta vaikka minivibra, 4 oiroa.

Tiina Vahtera

Kyllä minulle on näistä vessapostauksista naurettu. Senkin uhalla ja näin syyslomien alla. Taas sitä tulee!

Olen jossain määrin vessakiusattu ihminen. Johtunee siitäkin, että istuin lapsuuteni ulkovessassa… toilettitarpeesta on tullut minulle sydämenasia, tai siis vatsan asia. Turistiripuli on jokakertainen kumppani matkoillani. Paina turistiripulilinkkiä, siellä on Duodecimin tietoa ja vinkkejä matkaripsan hoitoon.

”Käy aina matkoilla wc:ssa kun voit” neuvoi ystäväni ja rakas matkakumppanini Anu-Eveliina Mattila aina kun olemme olleet yhdessä reissussa. Hän tietää, ja häntä uskon.

Miesten on melkoisen paljon helpompi lirauttaa tienposkeen. Sinne tänne, kuin uroskoirat. Meillä naisilla on vähän hankalampaa, täytyy kyykistyä, jos sattuu pääsemään kyykkyyn, ja vielä nousta ylöskin.

Tällainen riemunkirjavuus löytyi saksalaisen päätien numero 7 varresta. Sisäänpääsy maksoi tietysti.

Pomminvarmoja vatsatautimaita ovat Egypti ja Intia, joissa kummassakaan en ole käynyt. Intiassa luottokorttini oli kuulemma vieraillut ja osteskellut it-alan tavaraa reilun parin tonnin edestä. Itse en ollut mukana.

Mahatautien top 3

  1. Kiina:

    Yli 30 miljoonan asukkaan Chongqing, josta en ollut kuullutkaan ennen kuin tein sinne yksin työmatkan. Tuttua kouristelua, kaikkialla vain kiinankieltä. Mukana on kameraa, kassia, pussia sekä pieni punainen sanakirja, taivaanlahja, johon olin ymmärätänyt merkitä jo kotona tärkeän alleviivauksen:

    Sekä tämän…
    että tämän.

    Ystävälliset kadun kulkijat ohjasivat minut tavarataloon, jonka 4. kerroksessa oli kahdella loossilla varustettu mukavuuslaitos. Sana on liian mairitteleva: lattiassa oli reikä ja jalankuvat. Mihin laitan kassini ja kamerani, kun edellisiltä asioitsijoilta on purskahtanut hiukan reunojen yli?

  2. Venezuela:

    Silloin kun sinne vielä uskalsi mennä. Joka ainoalla meistä, 8 taisi yhteensä olla, käänsi ja väänsi. Lensimme pienkoneella Amazonin sivujoen Orinocon yllä. Lentäjä halusi näyttää taitojaan, kierteli, kaarteli maailman korkeimman vesiputouksen Angel Fallsin yllä. Siitä ei ole kuvaa, koska hyperventiloimme pää paperipussissa. Tuli sinne muutakin.

Kun vihdoin laskeuduimme, nurmikenttä oli autio ja tyhjä. Ei yhtään rakennusta. Moni teki oman ennätyksensä pusikkojuoksussa. Yö vieruskaveruksen kanssa samassa majassa oli yhtä suoliäänien ja hajujen sinfoniaa.

Ryhmä rämä astumassa kohtalokkaaseen koneeseen. 
3.
 Italia, Duino.

”En ole koskaan nähnyt vihreää ihmistä”, sanoi ystäväni Liisa. Matka Venetsiasta Triesteen sujui bussilla, paitsi ei sujunut minulta. Syy on ihan itseni. Edellisenä päivänä oli satanut kuin ruoskan rihmaa, ja me vietimme Liisan kanssa sen maailmaa parantaen grappa-lasin, äh taisi olla pullojakin, kanssa paikallisessa enotecassa. Ei hyvä idea.

Kun kreivi Duino esitteli matkan puolivälissä meille häämatkakohteeksi sopivaa linnaa, eksytin itseni etsimään elämän nesteille sopivaa luovutuspaikkaa. Niitä oli paljon – lähestulkoon yhtä paljon kuin Naton päämajassa Brysselissä, jonka olinkin aivan unohtaa.

Tuolloin syyllisiä olivat simpukat, maakuntalaulut välillä Strasbourg-Brysseli sekä bulgarialainen kaluunaherra, joka oli edellisenä yönä nauttinut valkosipulia ja huuhdellut sen votkalla/konjakilla/viskillä, ties millä.

Tätä en edes kokeillut Keniassa:

Muuten olen sitä mieltä, että sekä-että -vessat ovat ihan syvältä. En halua mennä asioilleni miehen jälkeen (en aina edes kotona!), enkä halua, että kukaan mies menee minun jälkeeni (paitsi ehkä kotona).

Kuivaushuristimet! Ne saavat aikaan kuivaukseen käytettävän vessapaperisilpun lattialle, koska kukaan ei jaksa kuunnella luontoystävällistä ulinaa, joka ei edes kuivaa käsiä, vaan tukahduttaa ilman. Kankainen, vedettävä  pyyhe sen olla pitää, tai paperinen.

Tämä on hyvä. Bar Restaurant Feltbay, Helsinki.

 

Ihanat kylppärit:

Thaimaa, Khao Lak hotelli Indigo

Raffia tyyliä vanhassa tehtaassa.
Beana Laponia, Boutique-hotel, Rovaniemi. Only Adults.
Silja Symphony/Serenade. Commodore-luokka.

 

 

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s