Browse by:

Viipuri à la carte – näin hakemalla löytää

  Sakari Nupponen Viipuri ja sen ravintolaelämä on klisee. Kannattaa kuitenkin unohtaa vanhat, sillä nyt ei olla ”Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä…” Nyt ollaan kohta kolme vuotta toimineen Tavernan tunnelmissa. Vanhan kaupungin puolella sattuma vei nälkäiset askeleet aivan tavalliselle ovelle Linnankadulla (nykyiseltä nimeltään Krepostnayna ulica, numero 3). Vastapäätä olisi karhuravintola riehakkaine seurueineen ja ”myyvempine”…

Sanakirja on mahtava käyttöliittymä – mutta kohta historiaa

Tiina Vahtera Kaikissa maailmankolkissa ei ole maksutonta wifiä. Verkkomaksut hipovat pilviä, jos nettiyhteys ylipäätään on. Plärättävä käyttöliittymä pätee kaikkialla. Nolojen tilanteiden nainen on selvinnyt mahdottomista kielistä sanakirjan kohtaa  tökkimällä. Usein se on jotenkin liittynyt matkaripuliin.  Pian testataan Venäjä. Lähdemme herra Marsin kanssa työreissulle Venäjänmaalle. Juu, näin pääsee käymään, vaikka olen vannonut kaalimaaretkeilyn olevan osaltani ohi.…

Viel’ Karjalan kunnailla lehtii puu, vaikka se onkin kaalimaa

Sakari Nupponen Kuvat ovat parin viikon takaa. Paikka on luovutetun Karjalan Heinjoki. Suunnistimme sinne Viipurista uusien ja vanhojen karttojen perusteella. Etsimme Heinjoen kirkonkylää. Ei helppoa, kun sitä ei oikeastaan ole, mutta läheisen mitättömän taajaman nimi on Veštševo. Sieltä saatiin neuvoa. (Miksi olimme Viipurissa. Tässä syitä,) Suunnistus oli visaista. Hyvä ohjenuora saattoi olla kuitenkin: kirkko rakennetaan…

Viipuri entistä viipurilaisempi muttei vielä entinen

  Sakari Nupponen Karjalainen sydän läikähti, kun ensi kerran kuulin Espilän taas avautuneen Viipuriin. Vanhan Suomen legendaarinen ravintola (nyk. pectopah) on saanut uuden elämän. Espilä oli kohtauspaikka, joka pitkään siinsi kaupunkilaisevakkojen katkeransuloisissa muistelmissa. Tuskin maltoin odottaa majoittumista Knut Posseen (nyk. Hotelli Vyborgiin). Ei siinä paitaa vaihdettu, kun askeleet veivät jo Torkkelin puistoon (nyk. Park Lenina).…

”Viipurin-mummola” löytyi: viheliäinen roskaläjä, tietenkin

Tiina Vahtera Sielthä myö kaikki, Karjalasta. Sukumatkailu ei ole enää kovin muodikasta,  koska kaikki nokkospuskat ja kivijalat on tongittu. Tietyssä iässä juuret kuitenkin alkavat  kiinnostaa. Älä pelkää, lukija, tästä ei tule tylsää minun sukuni tarinaa. Kerron, kuinka kaikki oli vuosikymmeniksi unohtunut, ja sitten, eräänä kesäisenä lauantaina, löytyi kaatopaikka. Olin palannut isäni syntymäkodin sijoille Viipuriin. Kaikki…