Viipuri à la carte – näin hakemalla löytää

20190319_130559
Vegetaarinen alkupala. Taustalla häämöttää kaljakeitto.

 

Sakari Nupponen

Viipuri ja sen ravintolaelämä on klisee. Kannattaa kuitenkin unohtaa vanhat, sillä nyt ei olla ”Pyöreen tornin hämärässä, pöydässä niin hilpeässä…”

Nyt ollaan kohta kolme vuotta toimineen Tavernan tunnelmissa.

Vanhan kaupungin puolella sattuma vei nälkäiset askeleet aivan tavalliselle ovelle Linnankadulla (nykyiseltä nimeltään Krepostnayna ulica, numero 3). Vastapäätä olisi karhuravintola riehakkaine seurueineen ja ”myyvempine” kyltteinen.  Mutta ei tänään, kiitos.

 

Vilkaisu listaan ja kahvasta kiinni. Sisään astuessa alkaa aistia, että nyt osui oikeaan. Nuoret tarjoilijat nappaavat kiinni jo ajatuksesta, ja kaikki touhu on toista kuin kaupungin uneliaassa, mutta vetelässä, jälkineukkulaisessa palvelukulttuurissa.

Sitten ruokalistaan. Sen saa venäjäksi ja englanniksi. Mielenkiintoista.

20190316_172850Helppohan tätä on lukea. Tuttuja juttuja. Ruokaa ennen Amerikan löytämistä. Vain viinien puute ihmetyttää.

Aluksi mahtava kattaus puutarhan parhaista. Seuraavaksi haksahdan kanaan, joka ei yleensä ole minun juttuni. Rulla on täytetty sekaheldelmillä kuin joulukalkkuna (jota oli ja eli keskiajalla vain Amerikassa).  Sivuun papuja.

Paikallisista asiakkaista kaksi kolmesta ottaa ruisleivän, joka on täytetty sakealla kaljakeitolla. Siinä on muun muassa savupekonia,

Ruukuissa tuotu olut on vahvaa ja mausteista. Sallin itselleni toisenkin. Tarjoilijan mukaan tekijä on Bieber, mutta ei Justin, vaan joku paikallinen.

Ei niitä tavallisia pienpanimomokia, joten voi suositella.

Ladyt söivät myös jälkiruokaa. Kolmen lasku 3300 ruplaa eli alle 50 euroa.

20190316_162953
1500-luvun kana oli yllättävä.

Ja sitten Linnankatu eteenpäin. Takaisin keskustaan. Tällä kadulla löytyy kahviloita ja pikkukauppoja. Poikkeamme armenialaiseen, josta otamme mukaan kuuman lavash-leivän ja mausteista juustoa (osoittautuu sittemmin suolaiseksi).

20190316_181333
Domuksen talon on päässyt pahaan kuntoon.

Linnankatu laskeutuu alas Ravintola Lehtovaaran nurkalle. Tässä oli jyrkkä mutka ja jarrunsa menettäneen ratikan kyydissä tapahtui 1920-luvulla kauheita. Vaunu kaatui. Neljä kuoli, useita ”haavoittui” vakavasti.

Lehtovaaraa ei enää ole Viipurissa, mutta onneksi on Töölössä. Suomalaiset ratikat katosivat sodan jälkeen. Nyt yksi raitiotievaunu palasi harrastajien ja paikallisen telakan entisöimänä kelta-punaisissa väreissä. Vaunu toimii kahvilana. Kiva käydä, mutta kahvi ja kuivat kakut eivät ehkä vastaa historiansa havinaa.

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s