Sanakirja on mahtava käyttöliittymä – mutta kohta historiaa

Suomalaisen kirjakaupan lippulaivamyymälän matkailuosaston tarjonta maaliskuussa 2019.

Tiina Vahtera

Kaikissa maailmankolkissa ei ole maksutonta wifiä. Verkkomaksut hipovat pilviä, jos nettiyhteys ylipäätään on.

Plärättävä käyttöliittymä pätee kaikkialla. Nolojen tilanteiden nainen on selvinnyt mahdottomista kielistä sanakirjan kohtaa  tökkimällä. Usein se on jotenkin liittynyt matkaripuliin.  Pian testataan Venäjä.

 

Tätä kehon pulmaa ymmärtää koko maailma. Myös yli 30 miljoonan ihmisen yhteisö keskellä Kiinaa Chongqingissa.

Lähdemme herra Marsin kanssa työreissulle Venäjänmaalle. Juu, näin pääsee käymään, vaikka olen vannonut kaalimaaretkeilyn olevan osaltani ohi.

Kumpikaan meistä ei puhu venättä, kyrilliset kirjaimetkin ovat hakusessa, mutta eipä mittään. Sanakirja messiin ja menoksi. Loppu hoituu maailman puhutuimmalla kielellä broken Englishillä ja viittoen.

Näin on selvitty Kiinassa ja Thaimaassa, portugalia puhuvissa maissa, Kreikassa, Unkarissa, monessakin tuppukylässä, jossa kännykkäverkko on mykkä tai  netti maksaa maltaita.

Monesti on tosin maksettu kultaa ja mirhamia kännykän käytöstä.

Vatsatauti, wc ja verkkopalvelu samalla sivulla. Kätevää!

Ai niin Venäjä. Operaattorini netinkäyttöhinta on max viisi euroa päivä, minkä jälkeen raksuttaa lisäpaketti. Majatalossamme on wifi, mutta sanastoahan tarvitsee kadulla kulkiessa, asioidessa ja ihmisten kanssa ollessa. Juuri kun olet kysymässä tietä Putinin patsaalle yhteys katoaa.

Poikamme seikkaili vastikään Moskovan päälentokentällä verkon ulottumattomissa.

Siis taskusanakirja.

”Valitettavasti ei ole. Myymme tämän hyllyn loppuun eikä uusia tule. Harva niitä enää kysyy”, valitteli  Rosebud-kirjakaupan myyjä Helsingin Asematunnelissa. Olisimme napanneet kirjan samalla kun haimme aseman  Lähialuematkoilta viisumit.

Printatun sanakirjan hiipumisen idea on tietysti se, että painettu maksaa ja sormea vippaamalla taipuu mikä tahansa kieli. Kehotan kuitenkin espanjantaidotonta markkinaihmistä matkustamaan vaikkapa Kuuban läpi pelkkään nettisanakirjaan luottaen.

Nada, nietu, niente. Ei onnistu, koettu on yhdistetyllä työ- ja häämatkalla Fidelin hautajaisissa. Juttu ratkiriemukkaasta reissustamme löytyy tästä.

Suomalainen kirjakauppa avasi hiljakkoin uuden lippulaivamyymälänsä Aleksille. Kirjakauppa tarkoittaa nykyään kai elämyskauppaa, sillä kaikenmaailman romppeen joukossa tosiaan oli muutama kirja.

Matkailun surullinen, pieni printtimaailma löytyi kakkoskerroksesta pylvään takaa, mutta uraa! Sielläpä oli suomi-venäjä-suomi. Gummeruksen taskusanakirjan hinta  oli 8 euroa kalliimpi kuin saman kustantajan kiina-opuksen  kahdeksan vuotta aiemmin.

Sanakirjan hinta vuonna 2011 ja 2019.

Mitä helpommaksi ja halvemmaksi matkailu on ihmiselle tullut, sitä monimutkaisempaa se on eettisesti. Tässä minäkin kyselen hiilinielun hakkaamisen perään, haipuvan paperisanakirjan muistoa.

Emme kuitenkaan lennä, vaan matkustamme  junalla, joka käyttää sähköä, joka tulee –  niin mistä? Toistaiseksi vesivoimasta, jonka vuoksi on padottu jokia, koskia ja rakennettu tekoaltaita.

Sotkuinen sanakirjahyllymme sai vielä yhden lisän, mutta siihen se saattaa jäädä.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s