Viipuri entistä viipurilaisempi muttei vielä entinen

espiläfasadi
Tässä se on: kappelimainen Espilä sivukappeleineen syksyllä 2017.

 

Sakari Nupponen

Karjalainen sydän läikähti, kun ensi kerran kuulin Espilän taas avautuneen Viipuriin. Vanhan Suomen legendaarinen ravintola (nyk. pectopah) on saanut uuden elämän.

Espilä oli kohtauspaikka, joka pitkään siinsi kaupunkilaisevakkojen katkeransuloisissa muistelmissa.

espiläkirjassa
Näin sen cityevakot muistavat ikuisesti. Kuva legendaarisen Eino Partasen.

Tuskin maltoin odottaa majoittumista Knut Posseen (nyk. Hotelli Vyborgiin). Ei siinä paitaa vaihdettu, kun askeleet veivät jo Torkkelin puistoon (nyk. Park Lenina).

Kurkistus Karjalankadulta (nyk. Leningradski prospekt) kulman taakse oikealle ja siinä se nousi koko komeudessaan. Espilä.

Vuosikymmenet paikalla olivat jököttäneet vain portaat ja kivijalka, jonka luona olimme käyneet pyhiinvaeltamassa vaimoni Tiinan kanssa.

(Kerran läksimme kaupungista itkunpyrähdyksin heti, kun juna asemalta liikahti kohti Suomea.)

Nyt olimme matkalla Viipurin Ilveksen (nyk. Tampereen-Viipurin Ilves-Kissat) ja Viipurin Reippaan (nyk. Lahden Reipas) veteraanien kanssa. Virallisessa ohjelmassa oli ystävyysottelu Viipurin telakan ikämiesjoukkuetta vastaan Keskuskentällä (nyk. Avangard-stadion). Hävisimme 2-5.

kissatviipurissa
Reipas ja Ilves-Kissat vetivät päälleen Ilveksen edustusasun.

Viikonloppu kesäisessä ja syksyisessä Viipurissa on kuin huopatossutehtaan pekkaspäivä. Syrjäinen rajakaupunki (ennen Suomen toiseksi vilkkainen) hiljenee, kun väki lähtee datshoilleen, marjaan ja sieneen – etenkin sieneen.

Espilä elää. Sinne kokoontuvat kaupunkilaiset ja harvalukuiset suomalaisturistit. Se veti puoleensa myös meidän väkeämme, vaikka matkaohjelmaan kuului aamiaisia ja illallisia hotellissa. Vaan kukapa sitä vain nälkäänsä söisi.

espilä
Ansaitulla oluella heti ystävyysottelun jälkeen.

Heti ensimmäinen piipahdus baarissa oli lupaava. Baarimikko otti ystävällisesti vastaan ja kyseli voisiko olla jotain muutakin kuin vain iltapäiväolut. Lupasin tulla paremmalla ajalla.

espiläsisä
Sisältä Espilä on skandinaavisen tyylikäs.

Ystävällisyys. Skandinaavinen interiööri. Siisteys. Hillitty tunnelma. Kaikenikäiset asiakkaat. Perheitä. Nuoria pareja. Ilmiselviä kulttuurimatkalaisia. Me varttuneet köriläätkin mahduimme mukaan.

espiläpöytä
Ruisjauhoissa paistettu silli ja normaalit ruokajuomat.

Söimme läpi vuosikymmenten: yhdelle kolmen kalan keitto snapsilla, toiselle ruisjauhoissa paistettua silliä 30-luvun tapaan ja kolmannelle ”tamperelaiset” kanansiivet. Kolmen äijän välipala oluineen maksoi 1800 ruplaa eli 30 euroa.

Pientä onnahtelua tarjoilussa havaittiin, mutta menköön nuoruuden piikkiin. Niin se vain menee monessa helsinkiläisessäkin uutuusravintolassa.

espiläkakut
Kahvilan puolelta löytyy herkkusuille makeita vaihtoehtoja.

Virosta Viipuriin muuttaneita kahvilayrittäjiä Konstantin ja Larisa Fomitsevia on kiitettävä kulttuuriteosta. Hankkeeseen on vierähtänyt koko 2000-luku, mutta nyt se on valmis. Joku sanoo, että replica. Minä sanon, että happamia, sanoi kettu…

Espilä on järkälemäinen pala suomalaista ravintolahistoriaa. Tarina alkaa vuodesta 1868, kun Torkkelin puistoon rakennettiin Belvédére-niminen hotelli-ravintola. Frans Egid Ehrenburgin isännöimä puutalo paloi elokuussa 1887. Historioitsija Yrjö Soini kertoo sanomalehtiuutisiin viitaten, että ”matkustajat pelastautuivat puolialostomina ja lopettivat toalettinsa Esplanaadissa”.

espilämaalaus
Espilä vaalii ravintolan suomalaista historiaa. Maalaus ravintolan seinältä.

Nimi Belvédére siirtyi uusiokäyttöön Salakkalahden (nyk. Zaliv kovš) rannalle valmistuneeseen Ehrenburgin uuteen hotelliin.

(Tämä on sivujuonne muttei aivan merkityksetön maailmanhistoriassa: Belvédéren suurta salia käytti vuonna 1906 yllättävä kokousasiakas, Pietarissa hajoitettu valtakunnanduuma. Duuma oli hajoitettu toukokuussa ja 200 kansanedustajaa saapui illalla 23. heinäkuuta Viipuriin ja alkoi kokoustaa. Ensimmäinen istunto kesti yön yli ja vasta seuraavana päivänä viranomaiset havahtuivat tapahtumiin. Tilanne oli kärjistyä, mutta itseään Venäjän väliaikaiseksi hallitukseksi kutsunut Duuma hajaantui, jottei suomalaisille ystäville aiheutuisi ongelmia. Sytytyslanka oli tuikattu tuleen. Se paloi 11 vuotta.)

Samaan aikaan Torkkelin puistossa viihdyttiin. 1890 oli rakennettu ja avattu uusi ravintola Esplanad, jonka nimi muuttui nopeasti Espiläksi, jolla sen tunsi puoli Suomea. Ravintolaa vastapäätä nousi 1899 soittolava – aivan kuin Helsingin Esplanadilla.

Soittolavan vuoro oli palaa 1918. Uusi saatiin 1933. Sota tuhosi Torkkelin puistosta ravintolan ja elämän.

espila_sisa,jpg
Tältä näytti vanha Espilä. Kuva: Hotelli- ja ravintolamuseo.

Ennen sotia Espilää piti ravintoloitsija Pekka Toropainen. Hän isännöi myös Pyöreää Tornia, Hotelli Wiborgia, Hotelli Seurahuonetta, Teatteriravintolaa ja Knut Possea. Sodan jälkeen hän toi nimen ”Espilä” Helsinkiin Pohjoisen rautatienkadun ja Fredrikinkadun kulmaan, mutta Espilän henki jäi Viipuriin.

Torkkelin puiston toisesta päästä tuhoutui Tuomiokirkko. Aallon kirjasto rapistui vuosia, mutta on nyt entisöity tarkuudella. Torkkelin puisto vilisee taas elämää. Espilän myötä Viipuri on viipurilaisempi, mutta ei koskaan entisensä.

20170902_212129
Muistutus: Ollaanhan siellä Viipurissa vielä myös Pyöreen Tornin hämärässä.

 

 

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s