Seikkailu

Browse by:

Rakkaat ystäväni, huivisiskot, sielunsiskot!

Tiina Vahtera Näiden kahden ihanan naisen kanssa olen tehnyt hienoimmat reissuni, kun perhettä ei oteta lukuun. He ovat Liisa ja Pia. Kolmisin tai ainakin jommankumman kanssa olemme nauraneet, riemuinneet itkeneet,  pelänneet, hyperventiloineet, polttaneet nahkamme. Olemme eksyneet ja löytyneet. Olemme tarponeet rännässä ja puuterihiekassa. Olemme inhonneet snorklaamista ja ratsastamista. Olemme syöneet loistavasti, nauttineet toisenkin lasillisen, voineet…

Paskaaks tässä, tuumasi työläinen Kuubassa

Tiina Vahtera Sen piti olla kaikkien aikojen hääpäivämatka! Lähdetään Kuubaan niin kauan kuin Castroissa vielä henki pihisee. Kävi niin, että Fidelissä lakkasi pihisemästä juuri 20-vuotisjuhliemme alla. Hääpäivämatka muuttui työmatkaksi. Mikäs siinä, meiltähän tämä käy, mutta ukon tuhkakuppi haudattiin lähes 900 kilometrin päähän majapaikastamme Havannassa. En halua olla epäkunnioittava, sillä minusta Fidel on erittäin karismaattinen ja tehnyt…

Historia on hänet rahastava

Sakari Nupponen Läntisen pallonpuoliskon ja kolmannen maailman hämmentäjä. Narsisti vailla vertaa. Silti ei yhtään katua, puistoa tai toria – saati patsasta hänellä tai hänen nimellään. Fidel Castro on suonut kunnian mieluummin 1800-luvun vapaustaistelijalle José Martille. Nyt tuli muistomerkki, vaikka veljensä Raúl surijoiden suruksi kertoi muistotilaisuudessa, ettei Fidel kuolemansakaan jälkeen halua muistomerkkejä. Haudasta Santiago de Cuban,…

Vanha Albatrossi, ei kun Urho…

Juuri nyt olen päässyt kahden keittiövuoron välistä. Eilen kokkasin Pojarskyn kyljykset ja tänään possunkyljykset hunaja-sipuli-smetanasoossilla. Kadonneita ruokalajeja: eräänlainen aikamatka. Niin oli aikamatka käynti jäänmurtaja Urhollakin. Asiantuntevat vanhat viinurit passasivat salongissa, joka oli rohkeasti ruskeaa suoraan 1970-luvulta. Laivalla oli oma astiasto ja kotikalja kuin onnen maasta! Tällaiset interiöörit alkavat olla äärimmäisiä suojelukohteita. (Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n Solas…

Kuusessa ollaan, kyyn kanssa

Nyt on oikeasti vakavaa asiaa. On ilmeisesti saavutettu hulluuden huippu tältä syksyltä. Akvaariokalan suuntavaistolla varustettu diabeetikko säntää lenkille ennalta tuntemattomaan paikkaan. Ilman karttaa, ilman päivitettyä gps:ää, ilman evästä, tavallisissa lenkkareissa. Älä kokeile tätä metsässä. EspooKaitalampiLuukkiRetkeily

Slovenian Postojna – tippukiviluolien timantti

  Tiina Vahtera Slovenia viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan itsenäisenä valtiona. Varttisata kuulostaa vähältä, kun talsii  Postojnan tippukiviluolien ties kuinka monituhatvuotisilla käytävillä ja miettii, mitä maan päällä on ehtinyt vaikkapa viimeisen sadan vuoden aikana tapahtua. Esimerkiksi kolme sotaa.  Kansojen vaeltaminen ees ja taas. Matka syvällä Slovenian uumenissa taittuu pääosin avojunalla melkoista vauhtia! On se hurja paikka. Hyppää…

Vallisaareen omat eväät mukaan

Tiina Vahtera Niinpä tuli taas lähdettyä reissuun päähänpistosta, yhdessä hujauksessa. Vain sateenvarjo mukana. Ei edes täyttä vesipulloa. Kohde oli onneksi lähellä: Vallisaari vartin päässä Helsingin Kauppatorilta. Aivan huikea paikka. Mutta hyvät ihmiset: ottakaa omat eväät mukaan. Palvelu, ja varsinkin sesonkipalvelu on suomalaiselle vaikeaa. Parin tunnin kierroksen jälkeen ruumis halajaa jotain märkää ja suolaista, muutakin kuin…

Kuolema Milanossa

Kuolema Venetsiassa on Thomas Mannin kuuluisa novelli ja Luciano Viscontin kuuluisa elokuva, mutta kuolema Milanossa ei ole maailmanhistoriassa mitään, paitsi meille. Kuolema Milanossa ei ole mikään Iso ja Tärkeä Kuolema, kuten se, jota edeltää Leonardo da Vincin Milanossa sijaitseva Pyhä ehtoollinen (ei nähty). Kuolema Milanossa oli pienenpieni lentokenttäkuolema, jonka moni muukin on kokenut. Se päättyi…

”Viipurin-mummola” löytyi: viheliäinen roskaläjä, tietenkin

Tiina Vahtera Sielthä myö kaikki, Karjalasta. Sukumatkailu ei ole enää kovin muodikasta,  koska kaikki nokkospuskat ja kivijalat on tongittu. Tietyssä iässä juuret kuitenkin alkavat  kiinnostaa. Älä pelkää, lukija, tästä ei tule tylsää minun sukuni tarinaa. Kerron, kuinka kaikki oli vuosikymmeniksi unohtunut, ja sitten, eräänä kesäisenä lauantaina, löytyi kaatopaikka. Olin palannut isäni syntymäkodin sijoille Viipuriin. Kaikki…