Jassu, Thassos!

Herra Mars ja Rouva Venus ovat pian matkalla taas.

Tiina Vahtera

Kaliméra, pitkästä aikaa ystävät, ja nyt arvaattekin mistä on kysymys! Kreikasta.

Olen pitänyt pitkää radiohiljaisuutta blogissa. Ankara syksy, talvi ja kevät, monessakin mielessä, vaativat veronsa eikä ylimääräisiin kirjoitushommiin ole ollut paloa.

On ollut paljon töitä, vähän rahaa, yllin kyllin huolta ja murhetta, surua terveydestä ja läheisistä. Ei mitään suurta draamaa, vain elämää.

Tämä edellä lueteltu on paitsi totta, myös  litania, jota käytin perustellessani Herra Marsille, miksi juuri meidän, ja vähän vilkkaasti, pitäisi lähteä reissuun.

Vastaus oli se tavallinen. ”Umph. Ei oo rahhaa.”

Ei niin, mutta jotenkin ne reissut on aina saatu maksettua. Ollaan matkailtu visalla ja maksettu laskut tekemällä vielä vähän enemmän töitä.

Kreikan saaristoa. Pikkuisen polttelee. (c) Tapio Vanhatalo.

Lounaspaikka ratkaisi

Hiljaisenpuoleista oli koko kesäkuun. Ajatus muhi.

Kunnes juhannuksen jälkeen kävimme ostamassa Herra Marsille kesäalesta pikkutakin. Vanhan hän heitti kaupan roskikseen, kuten tavallista. Shoppailupäivän lounaspaikaksi valitsimme ystävämme Evangelos Patouchasin El Grecon, jossa on aina varmasti hyvä ruoka. Niin nytkin.

Hyväntuulinen omistajapari Erja ja Evangelos olivat molemmat paikalla. Iltapäivä vierähti iloisesti ja nopsaan. Siinä sivussa, yllättäen, Herra Mars tuli maininneeksi, ettei ole ikinä käynyt Kreikassa.

Panin tiedonannon visusti korvani taa, tai oikeastaan niiden väliin. En muistanut tätä seikkaa. Olemme olleet pitkään yhdessä, mutta emme niin pitkään, etteikö hän nuoruudessaan olisi voinut Kreikassa käydäkin.

Nämä souvlakit kypsyvät Thassoksella. (c) Tapio Vanhatalo.

Tein itselleni synopsiksen: etene verkkaan, älä painosta, mainitse Kreikka ja loma silti päivittäin, tarjoile valmis ratkaisu.

Ruoka vetoaa aina. (c) Tapio Vanhatalo.

Meihin kumpaankin tepsii ruoka. Kreikan yksinkertaiset maut ovat taivaallisia, kuten olemme moneen kertaan El Grecossa todenneet. Sillä lähtisin liikkeelle.

Etsin netistä saaria, jotka hylkäsin yksi toisensa jälkeen. Skopelos: ei käy, liikaa mammamiaa hinnoissa. Skiathos: not, bileporukoita, lapsiperheitä. Rodos ja Kos: nounou, ei mitään aitoa. Kreeta: en ole käynyt, mutta kuvittelisin, että turisteja ja kuivaa. Korfu: mahdollisuus Albania-piipahdukseen, mutta liian ruuhkainen. Santorini: kallis, kallis!

Hakukoneet tarjosivat halpoja, mutta naurettavia vaihtoehtoja kaksine koneenvaihtoineen.

(c) Tapio Vanhatalo.

Kunnes mieleeni pamahti vihreä, rauhallinen Thassoksen saari, jossa kävimme pressimatkalla – jestas sentään – 16 vuotta sitten.

Thassoksella on luostareita, tällä nunnalla myös huumorintajua.

Matka oli kierros Helsinki-Skiathos-Volos-Ateena-Thessaloniki-Kavala-Thassos-Kavala-Helsinki (juu, nuorena jaksaa), joten missään paikassa ei ehditty pitkiä aikoja notkua. Skiathoksella muistaakseni ouzo alkoi yskittää…

(c) Tapio Vanhatalo.

Tuohon aikaan ei kännykkäkameroita ollut, ja kuvat otettiin peräti  filmille. Siksi itselläni ei niitä juuri ole. Tämän tarinan kuvat pressimatkallamme ollut valokuvaaja Tapio Vanhatalo antoi käyttööni. Kiitos, Tappi!

Vieläköhän mustekalaherran puoti on pystyssä? (c) Tapio Vanhatalo.

Pakettimatka on passeli

Tsekkasin netistä, mitä Thassokselle nykyään kuuluu. Valmismatkoja tekee Tjäreborg, ja pakettihan kuulostaa ikivanhoille variksille oikein hyvältä vaihtoehdolta.

Meidän maisemaamme. (c) Tapio Vanhatalo.

Matkojen hinnat ovat huimasti edullisemmat kuin vaikkapa Santorinille. Syykin selviää: anivarhainen lento Kavalaan, siitä lautalla pääkaupunkiin Limenasiin. Sijaintinsa vuoksi saari on serbialaisten, bulgarialaisten ja romanialaisten suosiossa.

En oikein tiedä mitä kansojen kirjosta  ajatella,  mutta vaaka kallistui silti Thassokselle,  koska valtaosa turisteista on kreikkalaisia. Siis aitoa, siis edullista.

Saari on havumetsäinen, ei ruskeaksi palanut elokuussa, jolloin lähdemme. Koulut ovat juuri alkaneet, ei huono puoli sekään…

Kavalan kukkatori. (c) Tapio Vanhatalo.

Herra Marsin mielestä paikka vaikutti sangen ookoolta, varsinkin kun viikon reissu maksaisi elokuun aleviikolla  rapiat 700 euroa kahdelta.

”Onhan varmasti ilmastointi? Muuten en lähde.” Tässäpä tulikin tenkkapoo. Kun hotellitiedoissa ei mainita ilmastointia, sitä ei ole. Ei juuri mainittu. Otin yhteyttä Tjäreborgin  tsättiin eli Tjättiin. Eivät tienneet. Pyysivät kääntymään kohdeoppaiden puoleen. Eivät olleet paikalla.

Tällainen nopea sielu ei paljon jaksa odotella, kun päätöksiä tehdään, joten varasin sen ainoan hotellin, jossa ilmastointi mainittiin. Se oli tietysti myös kallein, mutta näin se menee. Toista tonnia.

Ei huvituksia

Meille riittää, kun pakkaamme yhteen matkalaukkuun kirjat ja patikointikengät. Toiseen minun kaikki muut kenkäni. Sitten reissu saakin olla tätä:

(c) Tapio Vanhatalo.

Tätäkin:

(c) Tapio Vanhatalo.

Miksei tätäkin. Kauniita ihmisiäkin on kiva katsella:

(c) Tapio Vanhatalo.

Ihmisiä on ylipäätään kiva katsella.

Saarella on paljon mehiläisiä, siis hunajaa.(c) (Tapio Vanhatalo.
Jo näen meidät nojailemassa parvekkeen kaiteeseen. (c) Tapio Vanhatalo.

Ainoa, mitä matkalta en kovasti kaipaa, ovat lokit. Niitä piisaa kotonakin.

(c) Tapio Vanhatalo.

 

,

,

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s