Browse by:

Silja ja mä – oi näitä vuosia!

  Tiina Vahtera Silja Line juhli Siljan nimipäivänä 22. marraskuuta 60 vuotistaivaltaan. Onnea! Olemme varttuneet melkein samaa tahtia, paitsi että minä olen paaaljon nuorempi. Vaikka en huomattavasti nuorempi olisikaan, en sitä tässä tunnustaisi. Siljalla ja perheelläni on  pitkä suhde.  Tykkäämme Ruotsista jollain kummallisella tavalla. No, Tallinnastakin kyllä.  Laivayhtiöiden suhteen olemme molempiruokaisia, mutta nyt on Siljan päivä. Muuten,…

Joulukinkku pikkupossusta eli kuubalainen serenadi

Sakari Nupponen Miten voi K-supermarketista lentää ajatus Karibialle Kuubaan? Mainiosti! Ylläolevissa kuvissa ollaan tietenkin Kuubassa melkein päivälleen 11 kuukautta sitten. Lähikaupan lihatiskiin oli taasen ilmestynyt kypsä joulukinkku. Se on ollut pyhäinpäivän hitti jo vuosien vuosien ajan. En voinut vastustaa kiusausta. Kylmää ja harmaasuolattua. Kuuba on toista maata. Siellä possu syödään punakkana ja pönäkkänä, mutta pienenä.…

Tervetuloa Silakkastadiin Helsinkiin; lyhyt oppimäärä

Sakari Nupponen Juuri nyt siis eli tänään 5.10.2017 Savoyssa näyttäisi olevan ”vain” muikkuja. Hyvä kala, mutta eri kalalaji. Parhaimmillaan sisävesien ääressä, kuten Kuopion Sammossa. Silakkamarkkinat on kansanjuhla ja ruokakarnevaali vailla vertaa. Jopa Münchenin Oktoberfest on nuori tapahtuma siihen verrattuna. Silakkamarkkinat vuodesta 1743 ja Oktoberfest vain 1810. Mitä nyt? Silmiinpistävää on kaksi seikkaa: ulkomaalaisten turistien kasvava…

Sampo – rakkaudella Savoon

Sakari Nupponen Automme on kaartanut moottoritieltä kohti Kuopion keskustaa. Ensimmäinen maamerkki, jota kohti suunnistan, on rautatieasema. Sieltä käännös Maaherrankadulle, jolta pitäisi osata valita oikea poikkikatu satamaan päin. En ole koskaan viitsinyt edes panna mieleen Sammon osoitetta. Sisäinen tutka vie sinne. Maaherrankatua ajaessa nousee mieleen lievä ahdistus; olisiko sittenkin pitänyt soittaa ja varata pöytä, vaikka on…

Viipuri entistä viipurilaisempi muttei vielä entinen

  Sakari Nupponen Karjalainen sydän läikähti, kun ensi kerran kuulin Espilän taas avautuneen Viipuriin. Vanhan Suomen legendaarinen ravintola (nyk. pectopah) on saanut uuden elämän. Espilä oli kohtauspaikka, joka pitkään siinsi kaupunkilaisevakkojen katkeransuloisissa muistelmissa. Tuskin maltoin odottaa majoittumista Knut Posseen (nyk. Hotelli Vyborgiin). Ei siinä paitaa vaihdettu, kun askeleet veivät jo Torkkelin puistoon (nyk. Park Lenina).…

Murusoppaa muruseni, tervetuloa Suomeen

Sakari Nupponen Kahden viikon herkuttelumatka Euroopassa huipentuu muruseni kanssa murusoppaan. Taisimme olla väliinputoajia koulusssa. Tätä kun ei niinkään meillä ollut, sen  sijaan esim. makaronivelliä, mannaryynipuuroa, kaalikeittoa, sipattia, tillilihaa ja sitten armeijassa räjähti: vääpelin… Jauheliha oli sen verran kallis ja hieno herkku, ettei siitä tehty soppaa esimerkiksi Otavan 1957 suuressa keittokirjassa. Ei reseptiä. Entä ne Euroopan…

Herkkumatka Narvaan, kaksi sikahyvää vinkkiä

Sakari Nupponen Kun palasin kolmen päivän Koillis-Viron matkalta takaisin, kotisaunan alaporras petti. Hyvä mainos, vai mitä? Tämä sangen salaattipitoinen annos ei ollut ainoa syy, mutta syylliset tiedetään nyt nimeltä. Tämä tapahtui siis Narvassa ja Narva-Jõesuussa. Hotellissa oli kehnohko illallinen ja toppuuttelin sen kanssa. 4.6. avattu Franzia oli Googlen mukaan 1,6 killometrin päässä. (Nimi liittyy alueen…

Rakkaat ystäväni, huivisiskot, sielunsiskot!

Tiina Vahtera Näiden kahden ihanan naisen kanssa olen tehnyt hienoimmat reissuni, kun perhettä ei oteta lukuun. He ovat Liisa ja Pia. Kolmisin tai ainakin jommankumman kanssa olemme nauraneet, riemuinneet itkeneet,  pelänneet, hyperventiloineet, polttaneet nahkamme. Olemme eksyneet ja löytyneet. Olemme tarponeet rännässä ja puuterihiekassa. Olemme inhonneet snorklaamista ja ratsastamista. Olemme syöneet loistavasti, nauttineet toisenkin lasillisen, voineet…

Terveisiä isänpäivän pikamatkalta Italiasta

Sakari Nupponen Paikka oli tupaten täynnä. Olimme varanneet pöydän hyvissä ajoin jo paria viikkoa aiemmin. Kaikki luonnistui. Omaa ikkunapöytää odotellessa järjestyi hetken viivähdyspaikka ja tilauksesta lasit proseccoa kullekin. Asiakkaita oli vauvasta vaariin. Kaikki otettiin huomaan ja vastakarvaa ei ollut havaittavissa. (* Lue jutun lopusta, mistä purkauksesta on kyse.) Jos joku meni pikkuisen pieleen, se korjattiin hymyssä…

Vanha Albatrossi, ei kun Urho…

Juuri nyt olen päässyt kahden keittiövuoron välistä. Eilen kokkasin Pojarskyn kyljykset ja tänään possunkyljykset hunaja-sipuli-smetanasoossilla. Kadonneita ruokalajeja: eräänlainen aikamatka. Niin oli aikamatka käynti jäänmurtaja Urhollakin. Asiantuntevat vanhat viinurit passasivat salongissa, joka oli rohkeasti ruskeaa suoraan 1970-luvulta. Laivalla oli oma astiasto ja kotikalja kuin onnen maasta! Tällaiset interiöörit alkavat olla äärimmäisiä suojelukohteita. (Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n Solas…