Sakari Nupponen
Miten voi K-supermarketista lentää ajatus Karibialle Kuubaan? Mainiosti!
Ylläolevissa kuvissa ollaan tietenkin Kuubassa melkein päivälleen 11 kuukautta sitten.
Lähikaupan lihatiskiin oli taasen ilmestynyt kypsä joulukinkku. Se on ollut pyhäinpäivän hitti jo vuosien vuosien ajan. En voinut vastustaa kiusausta. Kylmää ja harmaasuolattua.
Kuuba on toista maata. Siellä possu syödään punakkana ja pönäkkänä, mutta pienenä. Ja kuumana. Se on kansallisruokaa, johon ei tietenkään kaikilla ole varaa. Vähäväkiset tyydyttävät valkuaistarpeensa kananmunilla, kanoilla ja kasvisruoalla.
Kaikesta on pulaa paratiisisaarella, jota ovat riistänet peräjälkeen kolonialismi, kapitalismi ja sosialismi. Onneksi on myös tätä orastavaa yritteliäisyyttä. Yksi hipsteripaikka ei kuitenkaan kesää tee. Suurin ongelma on markkinat, ne eivät toimi. Suuri ongelma on myös tuontiruoka. Sokeriruokoon erikoistunut sosialistimaa ei kykene vieläkään ruokkimaan omaa kansaansa. Kansainväliset elintarvikejätit ovat vallanneet hyllyt.
Ravintolan nimi oli Al Carbon ja se oli viikon matkan aikana ainoa paikka, jossa teki mieli heittää hattua ilmaan ihan vaan kulinaarisesta riemusta. Ote oli nuorekkaan rento, mutta keittiö hyvin kunnianhimoinen ja samaan aikaan perinteitä kunnioittava.
Täällä sai lähiruokaa – ei tuontiruokaa kuten hotellien ravintoloissa. Tuli kotoisa hyvänmielen olo. Kun istui tiskille, olisi kuin olisi istunut tiskille Helsingin Kaartinkaupungin Pastiksessa.
Meillehän nämä hinnat olivat edullisia, mutta tavalliselle kuubalaiselle tähtitieteellisiä. Etsimme paikan, koska olimme kyllästyneet tylsään ja yksitoikkoiseen sapuskaan. Kuuba ei ole ainoa paratiisisaari, jonka luonto on taivaasta, mutta useimmat kokit helvetistä.
(Tai mistä minä tiedän, kummassa on paremmat safkat – ei ainakaan sosialismissa.)
Al Carbon sijaitsee keskeisellä paikalla Havannassa. Aivan nurkan takana on vallankumousmuseo, jossa on esillä castrolaisia pyhäinjäännöksiä, kuten Granma-vene, jolla vallankumoukselliset nousivat maihin.
Mitä muuta me siellä Kuubassa näimme? Lue täältä:
Paskaaks tässä, tuumasi työläinen Kuubassa
Historia on hänet rahastava
Ja sitten vielä, mitä tästä opimme:
Meillä kinkku syödään kylmänä. Tätimäiset sedät ja setämäiset tädit jaksavat paasata siitä, että kuumaa kinkkua ei saa mennä ronkkimaan. Ihan samaa harhaa on se ettei umpijäistä kinkkua voi laittaa uuniin. Voi tehdä kumpaakin. Kokeilkaa. Lopputulos on jopa parempi kuin perinteinen.
Kuubalaisen serenaadin voi viritellä aaton vastaisena yönä, kun ottaa kuuman kinkun uunista ja toppaa ruisleipää paistinrasvaan. Ja ah, kuinka se kuuma läskikin on hyvää…
