Joulukinkku pikkupossusta eli kuubalainen serenadi

Sakari Nupponen

Miten voi K-supermarketista lentää ajatus Karibialle Kuubaan? Mainiosti!

Ylläolevissa kuvissa ollaan tietenkin Kuubassa melkein päivälleen 11 kuukautta sitten.

Lähikaupan lihatiskiin oli taasen ilmestynyt kypsä joulukinkku. Se on ollut pyhäinpäivän hitti jo vuosien vuosien ajan. En voinut vastustaa kiusausta. Kylmää ja harmaasuolattua.

Kuuba on toista maata. Siellä possu syödään punakkana ja pönäkkänä, mutta pienenä. Ja kuumana. Se on kansallisruokaa, johon ei tietenkään kaikilla ole varaa. Vähäväkiset tyydyttävät valkuaistarpeensa kananmunilla, kanoilla ja kasvisruoalla.

20161205_192756
Siinä se on rapeapintainen kokonainen pikkupossun kinkku.

Kaikesta on pulaa paratiisisaarella, jota ovat riistänet peräjälkeen kolonialismi, kapitalismi ja sosialismi. Onneksi on myös tätä orastavaa yritteliäisyyttä. Yksi hipsteripaikka ei kuitenkaan kesää tee. Suurin ongelma on markkinat, ne eivät toimi. Suuri ongelma on myös tuontiruoka. Sokeriruokoon erikoistunut sosialistimaa ei kykene vieläkään ruokkimaan omaa kansaansa. Kansainväliset elintarvikejätit ovat vallanneet hyllyt.

 

 

20161205_201614
Ravintola löytyy osoitteesta Calle Aguacate No. 9.

Ravintolan nimi oli Al Carbon ja se oli viikon matkan aikana ainoa paikka, jossa teki mieli heittää hattua ilmaan ihan vaan kulinaarisesta riemusta. Ote oli nuorekkaan rento, mutta keittiö hyvin kunnianhimoinen ja samaan aikaan perinteitä kunnioittava.

20161205_192224
Lähiruoka on Havannassa harvinaisempaa kuin tuontiruoka. Al Carbon on poikkeus.

Täällä sai lähiruokaa – ei tuontiruokaa kuten hotellien ravintoloissa. Tuli kotoisa hyvänmielen olo. Kun istui tiskille, olisi kuin olisi istunut tiskille Helsingin Kaartinkaupungin Pastiksessa.

20161205_185419
Kalakeitto oli välimerellinen ja se todella maistui mereneläville.

Meillehän nämä hinnat olivat edullisia, mutta tavalliselle kuubalaiselle tähtitieteellisiä. Etsimme paikan, koska olimme kyllästyneet tylsään ja yksitoikkoiseen sapuskaan. Kuuba ei ole ainoa paratiisisaari, jonka luonto on taivaasta, mutta useimmat kokit helvetistä.

(Tai mistä minä tiedän, kummassa on paremmat safkat – ei ainakaan sosialismissa.)

20161205_185445
Saimme parhaat paikat tiskiltä. Maisema avautui keittiöön.

Al Carbon sijaitsee keskeisellä paikalla Havannassa. Aivan nurkan takana on vallankumousmuseo, jossa on esillä castrolaisia pyhäinjäännöksiä, kuten Granma-vene, jolla vallankumoukselliset nousivat maihin.

20161205_182203
Lasivitriiniin säilötty Granma. Sen 82 sissistä vuorille pääsi vain 12. Oikeastaan vene olikin tarkoitettu vain 12:lle.

Mitä muuta me siellä Kuubassa näimme? Lue täältä:

Paskaaks tässä, tuumasi työläinen Kuubassa

Historia on hänet rahastava

Ja sitten vielä, mitä tästä opimme:

Meillä kinkku syödään kylmänä. Tätimäiset sedät ja setämäiset tädit jaksavat paasata siitä, että kuumaa kinkkua ei saa mennä ronkkimaan. Ihan samaa harhaa on se ettei umpijäistä kinkkua voi laittaa uuniin. Voi tehdä kumpaakin. Kokeilkaa. Lopputulos on jopa parempi kuin perinteinen.

Kuubalaisen serenaadin voi viritellä aaton vastaisena yönä, kun ottaa kuuman kinkun uunista ja toppaa ruisleipää paistinrasvaan. Ja ah, kuinka se kuuma läskikin on hyvää…

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s