Sakari Nupponen
Paikka oli tupaten täynnä. Olimme varanneet pöydän hyvissä ajoin jo paria viikkoa aiemmin. Kaikki luonnistui. Omaa ikkunapöytää odotellessa järjestyi hetken viivähdyspaikka ja tilauksesta lasit proseccoa kullekin.
Asiakkaita oli vauvasta vaariin. Kaikki otettiin huomaan ja vastakarvaa ei ollut havaittavissa. (* Lue jutun lopusta, mistä purkauksesta on kyse.)
Jos joku meni pikkuisen pieleen, se korjattiin hymyssä suin.
Ilmapiiri oli kerrassaan huumaava. Vaaleat sävyt ja ulos avautuva maisema, joka sai puolestaan sisäänkurkkijat lipomaan kieliään. Juuri sopiva viinivalikoima: kolme kutakin. Tuoretta italialaista olutta isälle.
Ja se ruoka! Bruschetta, antipasto ja salaatit – raikkaat oliviiöljyt. Ruoka ei maistunut purkille.
Allekirjoittanut, joka ällöää ummehtunutta pestoa, sai nyt jotain aivan toista. Perhon käynyt poikamme suitsutti lämmintä annostaan: lampaankyljykset yrtti-oliiviöljykastiketta ja valkosipuliperunat.
Entä vielä se meriahven valkosipuli-oliivi-kirsikkatomaattikastikeessa kera vihreän salaatin? Kun meriahven, joka tällaisen metsäsuomalaisen mielestä maistuu lahnan ja särjen isosyiselle risteytykselle, saadaan maistumaan suussa sulavalle on kysymys yksinkertaisesti keittotaidosta tai sen perinteestä.
Kokonaisena paistettuna meriahven säilyttää mehukkuutensa, saa rapean pinnan sekä imeskelyä vaativat evät, ruodot ja pyrstön. (Tähän kokonaisena paistamiseen palaan vielä joku toinen kerta tällä tai jollain muulla palstalla.)
Jos tuosta kokemastaan ei yhtynyt ”Herran kiitokseen”, jota poikakin ehdotti, niin ne jälkkärit: tiramisù, suklaakakku ja sitruunasorbetti.
3 ruokalajin isänpäivälounas normaaleine ruokajuomineen kolmelta: 120 euroa.
Matka oli lyhyt: kaksi pysäkinväliä meiltä ja olimme perillä. Ravintola Il Trio löytyy osoitteesta Mannerheimintie 63. Tätä oli odotettu vesi kielellä. Paikkaa remontoitiin viime keväästä ja se avautui pari viikkoa sitten. Kävimme kerran lounaalla, ihastuimme saman tien ja varasimme pöydän isänpäiväksi.
* Jälkikirjoitus: Sama poppoo on kokenut aivan karmeita Helsingin keskustan suosituissa suomalaisissa, joissa henkilökuntaa riittää päät kolisten, muttei sydäntä asiakaspalvelulle. Levähdyspaikkaa kysyvälle vanhukselle saatetaan sanoa ”et”. Ensin kysytään, onko pöytävaraus ja sitten tiuskitaan, ettei sitä voi tehdä lounasaikaan. Jos teet kolme tilausta, yksi menee varmasti pieleen – niskoja sekä lautasia nakellen.
PS Berlusconihan ei maininnut mitään palvelusta. Ehkä häntä olivat hoidelleet ja voidelleet täällä poliittiset nepotistit.
