Murusoppaa muruseni, tervetuloa Suomeen

murusoppaa

Sakari Nupponen

Kahden viikon herkuttelumatka Euroopassa huipentuu muruseni kanssa murusoppaan. Taisimme olla väliinputoajia koulusssa. Tätä kun ei niinkään meillä ollut, sen  sijaan esim. makaronivelliä, mannaryynipuuroa, kaalikeittoa, sipattia, tillilihaa ja sitten armeijassa räjähti: vääpelin…

Jauheliha oli sen verran kallis ja hieno herkku, ettei siitä tehty soppaa esimerkiksi Otavan 1957 suuressa keittokirjassa. Ei reseptiä.

Entä ne Euroopan herkut? Kansan ruokaa.

Parsakeitto itäsaksalaisella torilla raatihuoneen ravintolassa, jota pyörittivät – suurella  lämmöllä – työrajoittetteiset työllisteyt. Juomineen 11 euroa kahdelta. Yhteensä. HUOM! Ei viiniä tai bisseä.

parsakeitto4

Satamakin oli Elbellä, ja gay-bileet tulossa, missattiin ne. Paikka oli siis sisämaan satamakaupunki Bleckede ja mitä maisemia avautuikaan, kun vaivautui sivukujille kanaalien kaupungissa. (Muruseni jätti läskit, korjaan speckit, syömättä.) Vissy oli hyvää.

Tältä näytti kaupungin hiljainen puoli:

valkaistu

Seuraavasta paikasta jäi sitten mieleen tälläinen postikortti. Toki se tuli maksamaan öineen ja aamiaiseen, illallisineen pitkälle yli 250 euroa. Onhan tämä ollut kuin Helsingin Kappeli, Tampereen vanha Rosendahl tai Stadin Seurasaari, mutta tämä on mahtipontisempi.

Pompöösiydessään se saattoi vaikka unohtaaa tällaisen asiakkaalle sattuneen pikkuvaivan; Magdeburgissa järjestiin ulkoilutapapahtuma, joka esti kahdeksi tunniksi pääsyn hotellille, joka sijaitsi luonnon umpiperässä.

600 kilometrin jälkihikiä kuivateltiin Radebergerillä keskustassa, joka on kovin Tukholman oloinen. Positiivinen lausunto!

heerrenkrug.jpg

Grüss Gott. Paluu Baijeriin on aina yhtä lämmin. Bayreuthin matkailutoimiston nuori opas kertoo näkevänsä ensimmäiset suomalaiset. Häh? Emmekö me olekaan oopperaväkeä?

Saamme kolme hyvää lounasneuvoa, mukana myös yksi pienpanimoravintola. Otamme lämpimänä päivänä lähimmän, varjoisan terassin. Ja mikä ruokalista! On vaikea valita.

 

juhannys.jpg

On juhannus, kun Nilsiässä va(r)rotaan vasta juhannussimaa. Täällä pöytä katetaan raikkaan tuoreella matjessillillä, uusilla kullankeltaisille perunoilla ja ah niin tavallisilla parsoilla. Loistava paikallinen pils ja riesling. Tämä on oluen ja viinin maa!!!

Sitten seuraava paikka. Harvoin juomme täällä olutta. Syy sei ole Hofbräuhausin.

kotka

 

Kotkanpesä. Hankanlaa paikkaan rakennettu mökki. Pitää olla jonkin sortin hullu. Olut on toki puolet halvempaa kuin Suomessa. Lihaa ja tupakkaakin saa täällä maailman kuuluisimman vegaanin kesämökillä nykyään kärtsätä. Palvelu on ynseää. Kohtelua saa toki ilman kiväärinperiä.

Huh, huh olihan sitä sekoilua ja etsimissä Umlaitung-kylttein, ja päälle painavan yön kanssa. Nykyaikaiset varausjärjestelmät mullistavat maailman (jääköön mainos antamatta, muuten en pääse niistä eroon koskaan) ja tämä nykyaika saattaa johtaa johonkin yhtä mahtavaan lopputulokseeen kuin Staneckin perheen luo taka-Baijerissa Bishofsmaisissa.

Sydämellinen vastaanotto. Kumpikaan ei osaa kunnolla saksaa, mutta veistelee sitä niin että paikallisia ihmetyttää.

stANECK.jpg

Perhe Staneck ja me.

Ruokakulttuurista opetimme sen verran, että emme syö laskiaispullia joka päivä, vaikka ne näyttävät netissä komeilta. Meidät suomalaiset tunnettiin tätä ennen umpimielisiksi jurrikoiksi….

 

Ja ai niin se illallainen. Ankan rintaa tai koipea. Tsekkiläinen resepti. Slow Food. Kahdella kaalilla, knöödelit skippasimme ilta yhdeksän jälkeen.

 

Lähipäivinä lisää Itävallasta, Italiasta ja Liechtensteinista, joka lienee parempi jalkapallomaa kuin Suomi….

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s