”Viipurin-mummola” löytyi: viheliäinen roskaläjä, tietenkin

viipuri
Tämä maisema herättää väristyksiä.

Tiina Vahtera

Sielthä myö kaikki, Karjalasta. Sukumatkailu ei ole enää kovin muodikasta,  koska kaikki nokkospuskat ja kivijalat on tongittu. Tietyssä iässä juuret kuitenkin alkavat  kiinnostaa.

Älä pelkää, lukija, tästä ei tule tylsää minun sukuni tarinaa. Kerron, kuinka kaikki oli vuosikymmeniksi unohtunut, ja sitten, eräänä kesäisenä lauantaina, löytyi kaatopaikka. Olin palannut isäni syntymäkodin sijoille Viipuriin.

Kaikki on näköjään mahdollista. Kokeile vaikka itse! Viipuri on käymisen väärti, vaikka sinne ei siteitä olisikaan.

Besserwisser neuvoo: nyt ne kakarat kuriin!

meidänlapset
Meidän kiltit piltit pelaavat korttia pikalaivan baarissa. Joskus besserwisserkin herpaantuu.

Tiina Vahtera

Täti antaa oikein pätevän vinkin lasten kanssa matkailuun. Juu, ilmainen on.

Se tulee tässä: energiat kohdilleen, uni ajallaan. Pätee ehdottomasti myös aikuisiin.

meidänlapset2
Aina noi kilee.

Perjantai ja 13. päivä: näin tunaroit luottokorttisi lukkoon

Tiina Vahtera

2007-02-13 11.27.07
Thaimaassa oli tyrimishetkellä marraskuu, kuten kuvasta näkee.

Johan nyt.  Edellisen kerran 13. päivä ja perjantai oli marraskuussa. Hyhmäisessä myöhäissyksyssä on jotain suomalaisen sielua jalostavampaa kuin lupauksiin viekoittelevassa toukokuussa. Tänään, kolmantenatoista, on vieläpä Kukan eli Flooran päivä ja aurinko paistaa. Ei varmaan kauan.

Puoli vuotta sitten 13. päivänä perjantaina räjähti Pariisissa. Matkustan tänään  rakkaiden ystävieni kanssa Tukholmaan, viisukaupunkiin. 

Siltä varalta, että kaikki poikkeuksellisesti meneekin hyvin, esittelen  jälleen kolme taatusti tepsivää tapaa tunaroida luottokortin kanssa. Tositarinoita kaikki.

Jokaisessa niistä syy on oma. Luottokortti on muovinpala, se on viaton.

Viimeisen kerran kimpassa – kuumat paikat Kroatiassa

SONY DSC
Olisipa aina kesä ja kaikki kasassa! Keskimmäinen nuori mies, nyt 185 cm, vaatii uutta perhekuvaa. Kuva: Pete Murto.

Tiina Vahtera

Oijoi, tulipa dramaattinen otsikko. Silti tosi.

Kuvan perheidylli on toistaiseksi viimeistä kertaa yhdessä lomalla. Ei siitä niin kauan ole, kuusi vuotta vain. Lapset ovat 20-, 17- ja 12-vuotiaat.

Buukkasimme vastikään talon Italian Piemontesta. Sinne mahtuisi sama sakki, mutta  matkaan on lähdössä vain Mies Marsista ja Rouva Venuksesta. 

Syyrian Palmyra säilyi – miten voi Libyan Leptis Magna?

Leptispää2
Leptis Magna voimissaan vuonna 2009.

Tiina Vahtera

Oletko kuullut Leptis Magnasta?

Älä huoli, en minäkään ollut ennen vuotta 2009, vaikka olen viittä tai kymmentä vaille historian maisteri. Libyalle nykyään kuuluva, muinaisten foinikialaisten perustama antiikin kaupunki on säilynyt 3200  vuotta Pohjois-Afrikan myllerryksissä, vaikka muun muassa Karthago oli hävitettävä.

Nyt sinne ei ole turistilla asiaa. Tällä hetkellä valtaa pitävät – niin, ketkä?

Palmyran rauniokaupunki Syyriassa ei ollut Isisin jäljiltä niin huonossa kunnossa kuin pelättiin.

Olen monta kertaa miettinyt, miltä mahtaa näyttää Leptis Magnassa nyt. Myös se on UNESCON maailmaperintökohde.

Apua, pulizija! Maltalla kieli on solmussa, vaikka et roséta naukkailisikaan

Tiina Vahtera

poliisi
Herra Pulizijalla ei ole juurikaan tekemistä Vallettan kivisillä kaduilla.

Jgħinu, pulizija! Kukkaroni on kadonnut! Kartiera tiegħi sparixxa! 

Suunnilleen tällaiset äänteet pitäisi saada sylkäistyä suustaan, jos maltalaisessa
väentungoksessa sattuu hukkaamaan rahansa. Maltalainen väentungos on suhteellinen käsite, ei sitä juuri ole. Kielestä on helppo olla yhtä mieltä: se on aivan toivotonta.

Äännettynä kieli kuulostaa arabialta ja näyttää kirjoitettuna… no katso itse! Malta on ehkä ainoa latinalaisilla aakkosilla kirjoitettava kieli, josta ei saa kerrassaan mitään tolkkua. Ei mitään. Maan pääkaupungin nimikin on Valletta.

Pulizijan ammatin voi sentään päätellä hänen virkapuvustaan.

Afrikan tähdellä – miksi rakastan kaikkea, mikä liittyy Portugaliin?

tyttöjahedelmät
Näin elämäniloisessa värimaailmassa voi olla vain hyvällä tuulella. Tosin kuvaamisesta pitää muutama ropo maksaa.

Luin tasavuosia täyttävän ex-kollegani Mikan päivityksiä Kap Verden-lomalta. Siellä sankari ansaitusti lepää  alkavan uuden vuosikymmenen rasituksista.

Oi, mitä muistoja tuo Portugalin entinen siirtomaa monellakin tavalla herättää!

Kap Verde. Cabo Verde. Eikö kuulosta ihan Afrikan tähti -peliltä. Sieltä nykyään itsenäinen (1975) saarivaltio löytyykin, tosin sen sijainti pelilaudalla on viitteellinen.

SONY DSC
Pelilaudalla Kap Verde on sijoitettu Afrikan lännimmäiseen kärkeen mantereelle. Paikallisen lentoyhtiön kelpo koneella liikkuu kätsysti saarelta toiselle.

Matka Helsingistä Lissabonin kautta Salin saarelle Kap Verdelle oli erittäin latautunut. Nyt koen jotain ihan uutta, harvinaista ja eksoottista. Atlantin valtio oli juuri aukeamassa valmismatkana suomalaisturisteille .

Nyt ei rupsahdeta: Näin selviät 24 tunnin risteilystä (periaatteessa)

Tiina Vahtera

2016-03-09 09.20.48
Erikoiskosmetologi Kirsi Alariesto hieroo risteilymatkustajaa henkiin.

Vuorokauden risteily laivalla ilman satamaan pääsyä on koitos ihmisen psyykelle ja varsinkin fysiikalle. Tai miten siihen asennoituu.

Näin alkukeväästä, kun räpäskää on joka puolella, ei ole talvi, ei kevät, risteily keskellä viikkoa osoittautuu yllättäen  mainioksi riuhtaisuksi arjesta. Ei tarvitse säntäillä sinne tänne, kun ei pääse.

Oi Ronaldo, mikä pullistus!

SONY DSC
Funchalin oma poika Cristiano Ronanldo. Ihailijat ovat käyneet hyväilemässä häntä satamassa.

Tiina Vahtera

Ensin naurattaa ja sitten naurattaa vielä enemmän!

Portugalin maajoukkueen kapteeni ja Real Madridin hyökkääjä Cristiano Ronaldo seistä tönöttää madeiralaisen synnyinkaupunkinsa Funchalin satamassa kuin mikäkin sosialistisen  yön sankari.

#ReilutBlogit: Minäkö reilu matkailija?

image
Saharan autiomaalaivan kyydissä blogikollegani Tiinan perässä. Kuva Juha Puikkonen.

Minäkö liputtamaan reilun matkailun puolesta – joka olen ratsastanut loppuunkulutetulla aasilla Santorinilla, kamelilla Saharan autiomaassa ja elefantilla Sri Lankassa?

Sain Livenowdreamlater-blogin Saanalta haasteen liittyä #ReilutBlogit-kampanjaan reilun matkailun puolesta. Pari päivää meni, ennen kuin uskalsin ottaa haasteen vastaan.

Olen nukkunut yöni intialaisessa viiden tähden hotellissa ja seurannut ikkunasta takapihalla asuvaa perhettä, joka eli meidän jätteillämme. Olen yöpynyt afrikkalaisesta loistoreservaatissa, jossa aseistetut vartijat pitivät köyhiä loitolla. Olen otattanut itsestäni kuvia silittämässä krokotiilia enkä ole koskaan noussut barrikadeille delfiinien hyvinvoinnin puolesta, vaan taputtanut niiden tempuille delfinaariossa.

En siis varsinaisesti malliainesta.