Tiina Vahtera
Oijoi, tulipa dramaattinen otsikko. Silti tosi.
Kuvan perheidylli on toistaiseksi viimeistä kertaa yhdessä lomalla. Ei siitä niin kauan ole, kuusi vuotta vain. Lapset ovat 20-, 17- ja 12-vuotiaat.
Buukkasimme vastikään talon Italian Piemontesta. Sinne mahtuisi sama sakki, mutta matkaan on lähdössä vain Mies Marsista ja Rouva Venuksesta.
Ei jessus. Keväträntää räpsii juuri nyt ikkunaan. Näin taisi olla silloinkin, kun varasimme huoneiston Kroatiasta. Lama oli ihan pikkuisen alkanut, ja vanhin poika raatoi Vekaranjärven metsissä.
Vanhempien oveluudella teimme lapsille tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä: maistuisiko teille viikko Kroatiassa, kun intti on ohi? Ihan näin viimeistä kertaa kimpassa, kun kohta te kaikki muutatte pois? Mamma och pappa betalar.
Maistui! Bonuksena matkaan lähti intistä vapautuneen kaveri omalla kustannuksellaan. Pojat olivat täysi-ikäisiä ja halusivat kokea täysi-ikäisten ilot.
Blue1 lensi suoraan Splitiin, 5 henkeä tonnilla. Huoneisto varattiin minkälie välitysfirman kautta, olkoon vaikka tämä. 800 euroa viikko, 5 huonetta, pari vessaa, parveke. Kroatian-matkailu oli juuri alkanut nousta raketin tavoin, mutta hinnat eivät.
Paikka oli hiukan ”rosoinen” Okrug Gornji ihastuttavan, ikivanhan Trogirin kupeessa vuorilla. Kukaan ei ollut kyläpahasesta aiemmin kuullut.
Kaksi taksia Splitin kentältä toi poppoomme kunniallisesti läpi ryteikköisten kukkuloiden kaatopaikkojen keskelle rakennettuun lomakylään. Kyyti maksoi pari kymppiä, huoneisto oli mainio.
Ei kun taloksi ja rantaan.
Tuskin ehdimme huljuuttaa varpaamme Adrianmeressä, kun kuului taas se kauhea plumps. Tyttären kännykkä putosi veteen ja sinne jäi. 17-vuotias ilman puhelinta viikon reissussa. Tuskin voi teinille pahempaa sattua.
Pikkuveli ja isosisko tekivät diilin. Sisko käyttää veljen sim-korttia aina kun tarvitsee. Hän tarvitsi sitä usein. En vielä tiennyt millaiseen katastrofiin se johtaa: roaming-maksut jne…
Ensimmäinen yö osoitti mitä tuleman pitää.
Huoneet jaettiin meidän vanhempien kannalta hirveän epäkristillisesti. Isot pojat halusivat olohuoneen, koska he kuitenkin valvoisivat pisimpään. Sisko ja pikkuveli sijoitettiin yhteen makuuhuoneeseen, meidät vanhemmat toiseen.
Mitäkö epäkrisillistä tässä? No se, että kaikilla muilla oli ilmastointi paitsi vanhoilla. Nukuimme muutaman yön parvekkeella märän lakanan alla, mutta ei siitä mitään tullut.
Koko kylässä ei ollut yhtään lämpömittaria eikä puhelimissakaan silloin vielä. Olisiko 35 astetta? Eeei niin paljon. 32 ehkä?
Totuus selvisi tunnin rytkyttävällä bussireissulla Splitiin. Jäimme pois jossain laitakaupungilla ja tarvoimme paahteessa keskustaan. Tunnelma oli… no… mutta sitä piristi matkan varrelle osunut digitaalimittari: 39!
Pahempaa kuin kuvittelimme. Mutta Split oli ihana. Varsinkin illalla ja varsinkin kun ymmärsimme tulla veneellä takaisin Trogiriin ja majapaikkaamme.
Nuoriso nukkuu, kuten tiedämme. Yhdistetyn olkkarin ja keittiön valloittaneet isot pojat ja makuuhuoneen viileydessä lepäävä loppusakki jäivät aamuisin vetämään hirsiä, kun me vanhemmat lähdimme hakemaan tuoretta leipää, juustoa, kinkkua, vihanneksia, hedelmiä, mehua…
Breakfast on the house, by parents!
Kylän keskustasta takaisin asunnolle oli kilometrin jyrkkä ylämäki, joten suihkussa piti käydä mennen tullen.
Oletteko muuten kokeilleet hellematkailua kuuteen pekkaan huoneistossa, jossa on vain yksi suihku? Älkää kokeilko.
Vanhuslenkeillämme harrastimme myös perinteisesti hautuumaamatkailua, joka entisen Jugoslavian alueella sai aivan uusia sävyjä. Sodista oli vain 15 vuotta.
Okrugin hautausmaalla odotti yllätys. Avonaisissa haudoissa asuttiin. Tai ainakin illastettiin ja pidettiin jonkinlaisia istuntoja.
Nuorilla miehillä oli tietysti vielä hiuksia nostattavammat huvit. He halusivat vuokrata mopot ja vuokrasivat kanssa, koska olivat täysi-ikäisiä. 17-vuotiasta siskoa ei pidätellyt mikään. Mukaan lähti. En halua tietää reissusta enempää.
En myöskään jokailtaisista rantabileistä.
Porukan pienin oli viikon mittaan katsellut sillä silmällä rannan liitovarjoja. Isä suostui, koska hän on aikoinaan hypännyt nilkkansa mäsäksi laskuvarjolla ja tietää ilmassa leijumisen ihanuuden. Minä, äiti, jäin kauhusta kankeana odottamaan baariin.
Taivaalla näkyi varjo, pieni täplä ja neljä spagettimaista raajaa. Tunsin luopumisen tuskan.
Viimeiseksi yöksi koko poppoo siirtyi hotelliin Trogiriin. Lentoaikataulut ja Okrugin vuokra-aika eivät ihan mätsänneet. Väliin mahtui veneretkiä saaristoon, huikeita päivällisiä ja illallisia, mutta mitäpä niitä hehkuttamaan.
Trogir on UNESCON maailmanperintökohde ja suihkuseurapiirien piipahtamispaikka. Satamassa on aika hienoja veneitä ja aika hienoja ihmisiä.
Viimeisen ehtoollisen nautimme vanhan kaupungin jossakin ravintolassa. Paino on sanalla nautimme. Ei maksanut juuri mitään.
Lasku tuli sitten myöhemmin, operaattorilta. Turha luulla, että edullisissa maissa kaikki on halpaa.
Puhelut ja verkkomaksut heittivät äidin selälleen eteisen lattialle, kun silloin vielä paperilla ollut lasku kopsahti postiluukusta. 180 euroa per lapsi taivaan tuuliin oli iso summa tuolloin ja on mielestäni myös nyt.
Matka oli elämäni hienoin tällä vuosikymmenellä. Jos hetkeäkään epäilette perhematkailua, tehkää se. Vaivat unohtuvat, laskut maksetaan. Vastoinkäymiset naurattavat vuosien päästä.
Hienot kokemukset jäävät muistiin päällimmäisiksi.
Miten on, lapsukaiset, saammeko seuraa juhannuksena Piemonteen?
Ota selvää datamaksuista
Kroatia kuuluu nykyään EU:hun, matkamme aikana ei.
Tarkista aina ulkomaiden roaming-ja puhelumaksut etukäteen Kuluttajaliitosta tai EU-sivustolta.
Kroatian rahayksikkö on kuna. 1 € = 7,5 HRK
