Apua, pulizija! Maltalla kieli on solmussa, vaikka et roséta naukkailisikaan

Tiina Vahtera

Jgħinu, pulizija! Kukkaroni on kadonnut! Kartiera tiegħi sparixxa! 

Suunnilleen tällaiset äänteet pitäisi saada sylkäistyä suustaan, jos maltalaisessa
väentungoksessa sattuu hukkaamaan rahansa. Maltalainen väentungos on suhteellinen käsite, ei sitä juuri ole. Kielestä on helppo olla yhtä mieltä: se on aivan toivotonta.

Äännettynä kieli kuulostaa arabialta ja näyttää kirjoitettuna… no katso itse! Malta on ehkä ainoa latinalaisilla aakkosilla kirjoitettava kieli, josta ei saa kerrassaan mitään tolkkua. Ei mitään. Maan pääkaupungin nimikin on Valletta.

Pulizijan ammatin voi sentään päätellä hänen virkapuvustaan.

Malta on äärimmäisyyksien maa. Kieli on äärimmäisen omituista, maa on kolmen saaren muodostama tasavalta kaukana kaikesta, kivinen pläntti, jossa ei kasva juuri mitään. Historian kuluessa kansat idästä ja lännestä ovat vyöryneet sen ylitse jättäen jälkensä ihmisiin ja kaupunkikuvaan. Saarelaiset, tiedäthän.

Matkallamme  naapurisaarelle Gozolle Kirkewwan satamassa paikallisen yliopiston meribiologian opiskelija teki haastattelututkimusta siitä, tarvitaanko pääsaaren ja Gozon välille siltaa.

Turisteina, jotka tarvitsemme lauttayhteyttä vain kenties kerran elämässämme, meillä oli vankka ja asiantuntematon mutu-mielipide: EI TARVITA.  Se ei ole muuttunut. Tuleva meribiologi oli muuten samaa mieltä, totta kai.

Autoja piisaa. Kun hyppäät bussiin (vasen liikenne!), voit varautua puolen tunnin, ehkä tunnin, kenties puolentoista rumpsuttavaan kyytiin. Vuoristoisessa maastossa, kapeilla kaduilla edetään etanan vauhtia raivopäisesti kaasuttaen.

Maltalla ei juuri ole hiekkarantoja eikä armottomia bilekeitaita St. Julian’sin kielikoululaisten yöbaareja lukuun ottamatta.

Asuimme äärimmäisen rauhallisessa Europa-hotellissa nauhakaupungeista keskimmäisessä, Sliemassa.

Hotelli oli ihan kelpo, mutta huone seitsemännessä eli ylimmässä kerroksessa helvetillisen kylmä huhtikuun kalsassa tuulessa. Mutta: onneksi hotellissa oli myös sauna! Ei siitä sen enempää.

Niin, se pulizija. Maltalla rehottaa kasinokulttuuri, mutta me kaksi hömelöä sauvakävelijää emme neljän päivän aikana sellaiseen törmänneet. Malta näyttäytyi rauhallisena talviasukkaiden pesänä, vaikka esimerkiksi talviasukas, Juoppohullu-kirjailija Juha Vuorinen on nähnyt saaren etu- ja takapuolen.

Luin hänen pokkarinsa Maastamuuttajan päiväkirja vuoden kuluttua Maltan-matkastamme lennolla Madeiralle. Oli sopivasti tyrkyllä lentoaseman telineessä.

Tosi pro meikäläiseltä.

Finnair lentää Maltalle huhti-lokakuussa kahdesti viikossa, alk. hinnat 240 €. Välilasku on mahdollinen mm. Wienistä, josta jatkolento ex-formulatähti Niki Laudan perustamalla Niki-lehtoyhtiöllä.

Ota paluumatkalla ikkunapaikka. Suotuisalla säällä ja oikean lentoputken osuessa voit nähdä Sisilian ja Etnan suoraan alapuolella. Jos tämä Euroopan korkein tulivuori puhisee, sen on vaikuttava näky. Etna puhisee usein.

FinnairKieliLiikenneMaltaPoliisiTurvallisuus