Minäkö liputtamaan reilun matkailun puolesta – joka olen ratsastanut loppuunkulutetulla aasilla Santorinilla, kamelilla Saharan autiomaassa ja elefantilla Sri Lankassa?
Sain Livenowdreamlater-blogin Saanalta haasteen liittyä #ReilutBlogit-kampanjaan reilun matkailun puolesta. Pari päivää meni, ennen kuin uskalsin ottaa haasteen vastaan.
Olen nukkunut yöni intialaisessa viiden tähden hotellissa ja seurannut ikkunasta takapihalla asuvaa perhettä, joka eli meidän jätteillämme. Olen yöpynyt afrikkalaisesta loistoreservaatissa, jossa aseistetut vartijat pitivät köyhiä loitolla. Olen otattanut itsestäni kuvia silittämässä krokotiilia enkä ole koskaan noussut barrikadeille delfiinien hyvinvoinnin puolesta, vaan taputtanut niiden tempuille delfinaariossa.
En siis varsinaisesti malliainesta.
Vaan kukapa ei haluaisi reilun matkailun puolesta liputtaa, minäkin? Mutta mitä enemmän matkailee, sitä paremmin tajuaa, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin miltä ne ensin tuntuvat. Kun mietitään esimerkiksi ekologista jalanjälkeä tai sitä, että ei haluaisi tukea matkoillaan vääriä asioita, menee mustan ja valkoisen erottaminen vaikeaksi.
Kumman hyvinvointia arvotan, paikallisen eläintarhan eläinten vaiko eläintenhoitajien, pitäähän heidän saada jostain elantonsa? Annanko kerjäläislapselle kolikot taskun pohjalta vai en? Ostanko tuliaiset liian halvalla, vaikka en tiedä päätyvätkö rahat oikeaan paikkaan? Ei enää niinkään itsestään selvää.
Pyöräilen työmatkat kesät talvet, mutta rakastan kaukomatkoja lämpimään – kuittaavatko ne toisensa? Mieluummin lähden omatoimimatkalle ja koluan paikallisten polkuja, vaikka tutkitusti pienempi ekologinen jalanjälki syntyisi reissuamalla isojen matkanjärjestäjien valmismatkoilla, turisteille suunniteltuja reittejä. Toisaalta silloin ehkä rahoistani päätyy isompi osa suoraan paikallisten taskuihin.
Entä paikkaako tekojani se, että olen ollut mukana rahoittamassa opettajaa slummilasten koululle, vienyt vihkoja ja kyniä lapsille, tukenut säännöllisesti esimerkiksi SPR:n katastrofirahastoa – vai onko se vain nykyajan anekauppaa?
Jotenkin miellän reilun matkailun omantunnon asiaksi: reilu matkailu on ennen kaikkea reilun pelin matkailua. Omatunto kertoo itselleni tärkeillä mittareilla, toiminko matkailijana reilusti vai en.
Haluan avartaa matkaillessani maailmankuvaani, mutta ei kenenkään kustannuksella. Haluan oppia toisista kulttuureista, kunnioittaa niitä ja opettaa samat arvot myös lapsilleni. En riistä vaan miellän, että ihmiset saavat matkailusta ja esimerkiksi minun syöttämisestäni tai kuljettamisestani elantonsa. Kohtelen ihmisiä kuten toivoisin itseäni kohdeltavan.
En mene sellaisiin paikkoihin jotka saavat omatuntoni kolkuttamaan. Se auttaa jo aika pitkälle.
Hienoa, että vastasit haasteeseen. Jos oikein haluat vielä tykittää, niin kopsi pois mun postauksesta se haasteosio kysymyksineen ja pistä lukijat kommentoimaan ja pari bloggaria kärvistelemään! 🙂 Mun mielestä hyvää pohdintaa, ei kovinkaan moni ole kokenut samanlaisia reissuja, missä köyhiä häädetään luksusteltoilta tai paikalliset tulevat nauttimaan illallisen omasta roskiksesta. Muttei kovinkaan moni ole välttämättä osallistunut siihen toiseen puoleenkaan. En itse ainakaan ole rahoittanut yhtään opettajaa minnekään. Tosin pyöräilen paljon! 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitti Saana – täytyy miettiä kenet pistäisin kärvistelemään! Auttamisessakin on monta pohdittavaa asiaa. Miten apu päätyy parhaiten perille jne. Ei ole helppoa tämä ihmisenä olo!
TykkääLiked by 1 henkilö
Ei ole helppoa, ei. Mutta yhdekin täysin väärän asenteen muuttaminen on jo askel eteenpäin! 🙂 Ei tästä maailmasta täydellistä saa, vaikka kuinka kampanjoitaisiin, mutta aina voidaan vähän jotain tehdä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Hyvin kirjoitettu, ja aika lailla samoja asioita, mitä itsekin olin miettinyt. Rajan vetäminen mustan ja valkoisen välille on monissa reiluun matkailuun liittyvissä asioissa hankalaa. Käsittääkseni esim. kamelisafareissa ei ole mitään vikaa, jos kameleita kohdellaan hyvin. Korjatkaa jos olen väärässä.
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos – tärkeintä on että miettii! Kamelisafareitakin on ymmärtääkseni erilaisia, toisissa eläimet voivat hyvin, toisissa eivät. Jonkun mielestä ne ovat varmasti väärin, itse en kokenut eläinten niin kauheasti meistä kärsivän (toisin kuin se aasiparka siellä Santorinin jyrkissä mäissä, joka ei millään olisi jaksanut kantaa minua!)
TykkääTykkää
Koen itseni pääsääntöisesti reiluksi matkaajaksi. En kuseta paikallisia pienyrittäjiä, vaikka he joskus kusettavat minua. Se kuuluu reiluun peliin. Toivon sydämestäni alikehittyneille maille kokonaisvaltaista hyvää ja pyrin toimimaan sen eteen pienen pienellä panoksellani. Ymmärrän, että Saharan dyynin takaa ilmestyvan vesipullon myyjän hinta on kalliimpi, kuin paikallisessa super marketissa. Aina ei ole ollut ihan näin. Vieläkin kalvaa sielua tapahtuma vuodelta 72.
Algerialaisen keitaan (vai oliko se tunisialainen) kadulla tyttö ja poika (n.9-10 v) kauppasivat minirumpua. Vuorotellen he laskivat hintaa ja minä tingin. Huutokaupan voitti poika jollain mitättömällä hinnalla ja sain rummun. Tyttöparka pärähti itkuun ja löi omalla rummullaan poikaa päähän. Yhä vituttaa.
TykkääLiked by 1 henkilö
Jotenkin noin mäkin ajattelen – ja mä en puolestani koskaan unohda sitä äitiä lapsineen, jolle emme antaneet kyytiä Senegalissa keskellä-ei-mitään. Eivät muka mahtuneet kyytiin. Pieni asia meille, heille taas… En uskalla ajatellakaan. Mutta ehkä just ton tapahtuman takia olen osannut olla parempi ihminen joskus myöhemmin. Toivottavasti.
TykkääTykkää