Perjantai ja 13. päivä: näin tunaroit luottokorttisi lukkoon

Tiina Vahtera

2007-02-13 11.27.07
Thaimaassa oli tyrimishetkellä marraskuu, kuten kuvasta näkee.

Johan nyt.  Edellisen kerran 13. päivä ja perjantai oli marraskuussa. Hyhmäisessä myöhäissyksyssä on jotain suomalaisen sielua jalostavampaa kuin lupauksiin viekoittelevassa toukokuussa. Tänään, kolmantenatoista, on vieläpä Kukan eli Flooran päivä ja aurinko paistaa. Ei varmaan kauan.

Puoli vuotta sitten 13. päivänä perjantaina räjähti Pariisissa. Matkustan tänään  rakkaiden ystävieni kanssa Tukholmaan, viisukaupunkiin. 

Siltä varalta, että kaikki poikkeuksellisesti meneekin hyvin, esittelen  jälleen kolme taatusti tepsivää tapaa tunaroida luottokortin kanssa. Tositarinoita kaikki.

Jokaisessa niistä syy on oma. Luottokortti on muovinpala, se on viaton.

Tapaus 1 (kaikkein tyhmin):

Olen elämäni ensimmäistä kertaa Thaimaassa, Bangkokissa ystäväni kanssa.

Takana on jo yksi ihana shoppailupäivä, edessä reilu viikko rantaa ja viidakkoa. Jalat huutavat hoosiannaa tai jotain outoa buddhalaista veisua. On hiki ja jano.

Siis hierontaan.

Kaivan kukkaroani yhdessä Siam Centerin hierontakeskuksista. Ei bahtiakaan. Ei Visaa, ei Dinersia. Kaikki rahaan viittaava on kadonnut kuin Saharaan.

Paniikkihan siitä seuraa. Kuoletan kaikki korttini ja olen vailla minkäänlaista maksuvälinettä. Elän pummina koko matkan ajan. Ystäväni luottotili ja sietokyky hupenee tasaiseen tahtiin. Ostoksetkin jäävät minimiin.

Kotiin palattuani pengon lompakkoni kuitit ja laskut takaisinmaksua varten. Kappas vain, sieltähän löytyvät kadonneet Visa ja Diners nätisti vierekkäin. Eri lokerosta kuin normaalisti.

IMG_2251
Rouvaa kypsytetään liki 300 euron ostoksiin ja kortin kopiointiin.

Tapaus 2 (petollinen):

 Royal 100 Spice Garden -mauste- ja luonnonkosmetiikkatila Matalessa keskellä Sri Lankaa. Hunajaääninen herra Saleen Nardeen kypsyttää pohjoisen naislaumaa kuin otollaan olevaa passion-hedelmää.

”Punainen ananas laihduttaa neljä kiloa kuukaudessa: vain kaksi teelusikallista riittää tähän ihmetyöhön.” Löytyy luonnonviargaa , kaljuuntumisen estävää kookosöljyä, hierontaöljy reumaan, hampaat valkaisevaa pahaa tahnaa.

Pohjolan nainen on pehmitetty, ostoskori pullottaa. Jonkun olisi pitänyt kaataa päähäni vesipullollinen siinä vaiheessa, kun katseeni alkoi harittaa onnesta ja oikotiestä ikuiseen nuoruuteen.

Lasku oli näet 272 euroa.

Taju meinasi lähteä siinä vaiheessa, kun löysäkorkkiset haisevat tökötit levisivät pitkin matkalaukkua. Lopullinen armonlaukas tuli Luottokunnalta, nykyiseltä Netsiltä, joka tiedusteli, olenko mahdollisesti käynyt Intiassa osteskelemassa tietotekniikkaa. En ollut. Joku muu oli, 2 800 euron edestä.

vuori
Tässä tutustutaan vielä autuaana Sri Lankan nähtävyyksiin, vaikka joku vinguttaa jo visaasi Intiassa.

Herra Nardeenin luonnonkosmetiikkayritys oli kopioinut korttini ja sitä oli huruutettu ympäri Intian niemimaan. Luottokunta uskoi minua, eikä kokemukseni ole ainutlaatuinen. Tripadvisorissa asiakas varoitti huijauksesta jo vuonna 2009. Ei sattunut silmään.

Harmillista jupakassa oli sekin, että menetin kortinvaihdon yhteydessä loistavan tunnuslukuni, jossa oli kolme samaa numeroa.

Tapaus 3 (anteeksiannettava):

20140722_153240
Nizza, humputuskaupungeista ihanin, jos vain olisi hynää.

Lapsuudenystäväni Arja on tullut seurakseni Nizzaan perheensä kanssa. Kävimme kaksin syömässä Vieille Villessä. Pälpätimme vuosien kuulumiset, söimme ohimennen Nizzan-salaatin ja hulautimme lasit roséta.

Tuli maksamisen aika. Näpyttelin hajamielisesti numeroita lukulaitteeseen turinoinnin lomassa.

”Anteeksi, madame, mutta korttinne ei kelpaa.”

”Miten niin ei kelpaa?”

Olin yrittänyt kolmesti väärin ja kortti lukkiintui.

1003554_897921253569577_5961814320693887486_n
Ööö, mikäs se mun pin-koodi olikaan?

Soitin Luottokunnan päivystysnumeroon, missä valitellen kerrottiin, että juuri näin asia on. Voin yrittää kotimaassa automaatilla vielä viisi kertaa, jos muistan numeron paremmin.

20140725_115441_1
Ai jaa, mun kortti toimii!

Herra siunaa, että olin iloinen varaluottokortista, ja siitä, että olin tallentanut tunnusluvun puhelimeeni tietäen, ettei henkilökohtainen kovalevyni pysty omaksumaan  enää yhtään nelinumeroista lukua.

Suomessa black out oli ihan yhtä totaalinen. Ravasin viidellä automaatilla: numerot tulivat mieleeni, järjestys ei. Katastorfin viimeisteli lähestyvä muutto.

Juoksin pitkin kaupunkia etsimässä pankkini konttoria, josta VOISI NOSTAA RAHAA – luit oikein – henkkareilla, kun kerran korttia ei ollut. Kaikissa pankeissa ei nykyään ole rahaa, paitsi ehkä pari tuntia päivässä klo 11–13.

2014-07-21 00.11.25-5
Nizzan yöstä on tulla vielä kuumempi.

Uuden kortin saapuminen viipyi kahdeksan viikkoa. Oli lomia, väärinkäsityksiä, viikonloppuja, ”kas vain, tämä ei ole lähtenytkään meiltä eteenpäin” jne.

Kun kuori vihdoin kopsahti postiluukustani (kakkospostina), siinä oli juuri sama tunnusluku, jonka olin unohtanut.

Tästä on kaksi vuotta aikaa. Postihan ei enää kulje, vai miten tämä nyt oikein menee.

Muista sinä edes:luottokortit

  1. Käytä käteistä, jos mahdollista.
  2. Älä ikinä luovuta korttia näköpiiristäsi. Pidä mukana varakortti, jos varsinainen menee lukkoon.
  3. Suojaa aina tunnusluku kädelläsi näppäillessäsi. Muista, että automaatissakin voi olla kopiointilaite.
  4. Pidä sulkunumero kännykässäsi ja kuoleta kortti heti, kun huomaat sen hävinneen.
  5. Luotottaja seuraa tapahtumia ja reagoi, jos kortillasi on poikkeavia summia poikkeavissa paikoissa.
  6. Täältä löydät kaikki kortin sulkunumerot. Pistäpä puhelimeesi.

4 comments

Add Yours

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s