Tiina Vahtera
Täti antaa oikein pätevän vinkin lasten kanssa matkailuun. Juu, ilmainen on.
Se tulee tässä: energiat kohdilleen, uni ajallaan. Pätee ehdottomasti myös aikuisiin.
Jaksamme ihmetellä, kuinka etelän mailla perhekunnat illastavat myöhään yöhön. Lapset eivät juokse rallia naapuripöydissä, eivät pääsääntöisesti räyhää, ja jos he pääsevät ylikierroksille, joku suvusta vie heidät kotiin.
Meidän vaaleita pienokaisiamme käydään silittämässä ja taputtamassa. Aina ihastellaan ja on kivaa.
Kun me pääsemme irti, varsinkin laivoilla, yliväsyneet sokerihumalaiset riiviömme juoksevat ravintolahenkilökunnan kumoon, häiriköivät naapuripöydissä, makaavat tanssilattialla, riekkuvat paikoissa, joissa alaikäisten ei pitäisi.
Mitäpä tekevät aikuiset. Ne nauttivat rauhassa yhdeksän ruokalajin illallistaan, kilistävät onnelliselle matkalle, vähät välittävät kanssamatkustajien potutuksesta tai tarjoilijoiden epätoivosta. Tai vetävät röökikopissa triplagintonicia, elleivät ole ehtineet karaokessa Kaija Koohon.
- Meidän Vilho on vilkas, hän haluaa aina tutustua ihmisiin.
- Kerttu on tällainen sosiaalinen pakkaus. Etkös olekin kulta!
Oikea vastaus on, että Kerttu lipsuu pahasti kierroksilla, tarvitsisi reilun aterian megakarkkipussin sijaan, omien aikuistensa huolenpitoa sekä kunnon unoset.
Lapsiperheille on laivoilla hirmu paljon kivaa tekemistä ja oikein mukavia ravintoloita. Jos ja kun muksut halutaan kasvattaa ihmistavoille, sen pitää tapahtua ennen lomakohteen hienoimpaan ravintolaan astumista. Se on kohteliaisuutta muita ihmisiä kohtaan ja lapsen omaksi parhaaksi.
Kun homma on hanskassa, tervetuloa! Lapsi ei aina jaksa, mutta hänet voi viedä hetkeksi huilaamaan. Se on lapsen ehdoilla matkustamista, ei se, että kakara riekkuu suuna päänä.
Nuori, joka osaa käytöstavat, ei pelkää mennä Michelin-ravintolaan (jos joku lystin maksaa). Hän ei pelkää mennä myöskään työhaastatteluun.
Lapset oppivat. Tiedän, koska perheeseemme kuuluu viisi ruokapöytänatsia.
En yhtään väitä, etteikö olisi tullut nautittua reissuilla muutamaa GT:tä. On mokattu. Ne ovat olleet omia mokia.
Meidän kilttien, hyvinkasvatettujen lapsostemme takia en muista hävenneeni.
Ärsyttävää sakkia, eikö totta. Oikein kunnon nihilistiniuhoja. Besserwissereitä!
Väitän taas, etteivät muksut ja heidän kaverinsa ole jääneet mistään paitsi, kun eivät ole saaneet toteuttaa luontoaan makaamalla pöytien alla ja kaatamalla tarjoilijoita. Saattaa olla, että heistä kasvaa vielä tiukkapipoisempia vanhempia. Merkkejä on.
Ja uskokaa: ystäväpiirissämme on VIELÄKIN natsimpaa meininkiä! Ihania lapsia, terveisiä vaan tiedätte kyllä ketkä.
Omamme ovat jo nippanappa aikuisia (siksi kuvat ovat niin vanhoja) ja pääsevät aikuisten paikkoihin. Epäilemättä niissä eletään hurjia nuoruusvuosia, mutta yhden asian vannon: kaikki osaavat asettaa aterimet kello viiden asentoon ja kiittää.
Jos joku näkee heidät lippalakki päässä ravintolassa, ilmiantakoon minulle.
Yritetään olla niin kuin muutkin fiksut…
Aamen! Minä niin tykkäsin tästä kirjoituksesta! Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin vastuutaan pakeneva vanhempi. Lapsethan oppii käyttäytymään, kun vähän näkee vaivaa ja astuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle. On niin paljon helpompaa huudella niiltä sijoiltaan, että ”Kerttu ei saa riehua!” kuin nostaa takamus tuolilta, mennä Kertun luo, ottaa kiinni, katsoa silmiin ja sanoa Kertulle, että :”EI!”. Ja suomalaiset vanhemmat aina ihastelee kun ne siellä muualla kohtelee lapsia niin kivasti….kyllähän lapsia täälläkin kohdellaan kivasti, pienet terroristit on sitten ihan eri asia. Ja loppuviimeks se on kuitenkin niiden vanhempien vika. Niiden joita ei sovi syyllistää, kun vanhemmuus on niin rankkaa….
TykkääTykkää
Aamen. Meritähti 🙂 Käytöstapojen opettaminen on aina lapsen parhaaksi. Se ei voi olla väärin. Iloisia matkoja!
TykkääTykkää