Browse by:

Kermapeffojen sukua – tässä syy miksi pyrin aina hyvään hotelliin

Tiina Vahtera − Meidän äiti on kermapeffa. Sen täytyy päästä aina hienoon hotelliin, lapset pilkkasivat pieninä. Eivät pilkkaa enää. Hekin ovat huomanneet, että kivassa hotellissa on kivampi asua kuin hostellissa, jossa on yhteisvessa ja jääkylmä suihku. Sitä paitsi hotellin ei edes tarvitse olla hieno. Riittää, kun perustoiminnon pelaavat hyvin eikä naapurissa mellasta hevibändi. Ripaus luksusta…

Rakkaat ystäväni, huivisiskot, sielunsiskot!

Tiina Vahtera Näiden kahden ihanan naisen kanssa olen tehnyt hienoimmat reissuni, kun perhettä ei oteta lukuun. He ovat Liisa ja Pia. Kolmisin tai ainakin jommankumman kanssa olemme nauraneet, riemuinneet itkeneet,  pelänneet, hyperventiloineet, polttaneet nahkamme. Olemme eksyneet ja löytyneet. Olemme tarponeet rännässä ja puuterihiekassa. Olemme inhonneet snorklaamista ja ratsastamista. Olemme syöneet loistavasti, nauttineet toisenkin lasillisen, voineet…

Kauhujen aamu: tapoinko Freddie Mercuryn?

Tiina Vahtera Tänään Freddie Mercuryn kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Peace vaan. Uutinen oli koko maailmalle surullinen, meikäläiselle suorastaan hirmuinen. Tapoinko hänet? Noin kuvainnollisesti? Olin töissä Ilta-Sanomissa, kuten olin ollut neljä vuotta ennen Freddien kuolemaa ja olin 23 vuotta sen jälkeen. Eihän tämä varsinaisesti matkailublogin aihe ole, mutta varrokkaas ny. Olin sunnuntain myöhäisimmässä iltavuorossa, joka…

Vanha Albatrossi, ei kun Urho…

Juuri nyt olen päässyt kahden keittiövuoron välistä. Eilen kokkasin Pojarskyn kyljykset ja tänään possunkyljykset hunaja-sipuli-smetanasoossilla. Kadonneita ruokalajeja: eräänlainen aikamatka. Niin oli aikamatka käynti jäänmurtaja Urhollakin. Asiantuntevat vanhat viinurit passasivat salongissa, joka oli rohkeasti ruskeaa suoraan 1970-luvulta. Laivalla oli oma astiasto ja kotikalja kuin onnen maasta! Tällaiset interiöörit alkavat olla äärimmäisiä suojelukohteita. (Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n Solas…

Ihanaa räntäsyksyä, hyvät ystävät!

Tiina Vahtera Hellurei, meillä on uutisia! Vuosi sitten aloitimme tämän verratonta vertaistukea reissujen rähjäännyttämille tarjoavan blogin Teija Laakson kanssa. Teija huilaa hetken, mutta ei hätää! Sain rinnalleni  (ei tarvinnut edes aseella uhata) Herran Marsista, miehen, jonka kanssa väännämme toistuvasti kättä ja toisiamme nenästä matkakohteen valinnan suhteen. Minä, Venuksen rouva, kun tykkään kohtuusiedettävistä keleistä, ja hän,…

Slovenian Postojna – tippukiviluolien timantti

  Tiina Vahtera Slovenia viettää tänä vuonna 25-vuotisjuhliaan itsenäisenä valtiona. Varttisata kuulostaa vähältä, kun talsii  Postojnan tippukiviluolien ties kuinka monituhatvuotisilla käytävillä ja miettii, mitä maan päällä on ehtinyt vaikkapa viimeisen sadan vuoden aikana tapahtua. Esimerkiksi kolme sotaa.  Kansojen vaeltaminen ees ja taas. Matka syvällä Slovenian uumenissa taittuu pääosin avojunalla melkoista vauhtia! On se hurja paikka. Hyppää…

Matkojen aatelia: äidit ja pojat Nizzaan tonnilla

Tiina Vahtera Tämä juttu on kirjoitettu syyslomalla, lokakuussa 2015. Fiilikset ovat samat. Terroriteko ei niitä muuta. Hajoita perheesi! Voi kuulostaa makaaberilta näinä päivinä, mutta on  mainio ratkaisu. Vaunuissa työnnettävien pötkyjen ja päättöminä säntäilevien taaperoiden kanssa reissatessa ovat kaikki  kädet tarpeen. Isot lapset voi jakaa. On antoisampaa ja läheisempää kokea matkan nautinnot yhden kanssa kerrallaan. Tasapuolisesti.…

”Viipurin-mummola” löytyi: viheliäinen roskaläjä, tietenkin

Tiina Vahtera Sielthä myö kaikki, Karjalasta. Sukumatkailu ei ole enää kovin muodikasta,  koska kaikki nokkospuskat ja kivijalat on tongittu. Tietyssä iässä juuret kuitenkin alkavat  kiinnostaa. Älä pelkää, lukija, tästä ei tule tylsää minun sukuni tarinaa. Kerron, kuinka kaikki oli vuosikymmeniksi unohtunut, ja sitten, eräänä kesäisenä lauantaina, löytyi kaatopaikka. Olin palannut isäni syntymäkodin sijoille Viipuriin. Kaikki…

Perjantai ja 13. päivä: näin tunaroit luottokorttisi lukkoon

Tiina Vahtera Johan nyt.  Edellisen kerran 13. päivä ja perjantai oli marraskuussa. Hyhmäisessä myöhäissyksyssä on jotain suomalaisen sielua jalostavampaa kuin lupauksiin viekoittelevassa toukokuussa. Tänään, kolmantenatoista, on vieläpä Kukan eli Flooran päivä ja aurinko paistaa. Ei varmaan kauan. Puoli vuotta sitten 13. päivänä perjantaina räjähti Pariisissa. Matkustan tänään  rakkaiden ystävieni kanssa Tukholmaan, viisukaupunkiin.  Siltä varalta, että…