Kauhujen aamu: tapoinko Freddie Mercuryn?

freddie
Freddie ilmestyi screenille tyttäreni ja hänen ystävänsä Queen-pyhiinvaelluskonsertissa Prahassa marrraskuussa 2008. Kuva Tuuli Vähämäki.

Tiina Vahtera

Tänään Freddie Mercuryn kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Peace vaan. Uutinen oli koko maailmalle surullinen, meikäläiselle suorastaan hirmuinen. Tapoinko hänet? Noin kuvainnollisesti?

Olin töissä Ilta-Sanomissa, kuten olin ollut neljä vuotta ennen Freddien kuolemaa ja olin 23 vuotta sen jälkeen. Eihän tämä varsinaisesti matkailublogin aihe ole, mutta varrokkaas ny.

pulsar-2
Tällainen juttu oli illalla, aamulla lööpeissä luki ”Freddie Mercury kuoli”. Mitä tapahtui?

Olin sunnuntain myöhäisimmässä iltavuorossa, joka päättyi 1.30. Uutistoimistoilta oli nasahtanut uutinen, jossa oli uumoiltu jo pitkään: Freddie Mercury tunnustaa aidsin. En pysty enää muistamaan, miksi lauantaina paljastettu asia tuli ulos vasta sunnuntaina (lauantaina ei lehteä tehty), mutta tiedonvälitys oli tuolloin hitaampaa ja painotukset toiset.

Verkkoa ei ollut. Joten eikun juttu lehteen, ja sassiin.

Kuittasin uutispäällikölle, suljin koneen, hyppäsin taksiin ja kotiin pikku unosille, sillä aamulla oli tultava taas takaisin puoli kymmeneksi. Kotona oli kolmivuotias ja hänen hoitonsa vuoksi minun oli vaihdettava vuoroa.

Aamuvuoroihin tultiin 4.30 tai 6.00, mutta tällaista horror-vaihtoa minun ei sentään tarvinnut tehdä, mutta horror-aamu siitä kuitenkin tuli.  Kun taapersin rännässä  Rautatientorin bussilta Korkeavuorenkatua työmaalle, minua tervehtivät lööpit, joissa luki Freddie Mercury kuoli.

Voin kertoa, että mäki oli korkeavuorenkorkuinen ja  sydän tykytti! Mitä sinne iltapöpperöissäni kirjoitin? Ihan varmasti, että tunnustaa aidsin.

Kulkulupani toimi vielä, uutispäällikkö oli normitilassa, telineessä oli pari eri lööppiä. Freddie oli yön aikana kuollut ja aamuvuoro tietysti päivittänyt uutisen ”poropainoksesta” Helsinki-painokseen sekä vaihtanut lööpin. Näin tehtiin ennen verkkolehtiä.

Queenilla on aina ollut suuri sija sydämessäni ja tämä Freddien kuolemaan liittyvä episodi teki siitä megalomaisen. Siirsin tunteen myös tyttäreeni, joka syntyi kaksi ja puoli vuotta Freddien kuoleman jälkeen.

Hänellä ovat kaikki meidän Queen-vinyylimme. Hän lähti rippirahoillaan Prahaan ystävänsä ja tämän isän kanssa, kun yhtye oli kiertueella. Se oli täysiverinen fanimatka. Freddien ilmestyminen screenille oli ollut järisyttävä hetki.

Lapsi on muutenkin äitinsä tytär. Liput olivat unohtuneet hotelliin ja kaksi hämäräheppua yritti rullata neitoset. Sattuu ja tapahtuu.

Tytär kirjoitti konsertista jutunkin samaan lehteen jossa olin töissä.

queen2
Kesäkuu 2016, Kaisaniemi. Koko revohka, vanhemmat ja lapset ystävineen nauttimassa Queen-konsertista.

Kesäkuu 2016. Koko perheemme, kolme lasta, melkeinvävy ja ystäväpiiri, koko konkkaronkka saimme liput Queenin Kaisaniemen konserttiin. Jopa 18-vuotias ystävineen oli fiiliksissä, vaikka heidän musiikkiaan on rap.

Suhtauduimme aluksi nuivasti Adam Lambertiin Queenin solistina, mutta hyvin kaveri veti. Pakko myöntää. Jylhästi soi Bohemian Rhapsodykin.

Mutta kuningas/kuningatar Freddie on silti suurin. Rauha hänen maan päällä rauhattomalle sielulleen.

Matka kotoa Kaisaniemeen on vain neljä kilometriä, mutta ehti siinäkin ajassa tapahtua. Kuopus katosi (todennäköisesti tarkoituksella), emme nähneet häntä ihmismeressä. Todistettavasti poika oli paikalla. Hän kuvasi nuo videot.

Me muut melkein hukkasimme itsemme – ja tytär lompakkonsa. Se löytyi.

queen1-2
Lompakko löytyi, pikkuveli puuttuu!

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s