Sanotaan, että on kahden tyyppisiä lomailijoita: niitä jotka palaavat aina samaan paikkaan ja niitä, jotka etsivät matkallaan aina uusia kokemuksia. Taidan kuulua molempiin.
Sillä molemmissa on puolensa.
Tiina Vahtera
Kirjoitinko viime postaukseen, että herralla Marsista ja rouvalla Venuksesta on vaikeuksia löytää yhteinen lomakohde?
Perun puheeni! Ei se ole yhtään hankalaa, kun minä valitsen.
– Muru, muru hei! Lähdettäiskö jonnekin reissuun? Muruu. Rakaskultapupu, jooko!
– Öö. Hmph.
– Johonkin kivaan paikkaan, missä ei ole ennen oltu. Missä olis vähän lämpimämpää. Mä olen ihan kypsä näihin keleihin.
– – – jaa. Kukas sen sitten maksais. Mihinkään kuumaan en lähe.
Onko tuttua teidänkin perheessänne? Oheinen keskustelu käytiin pari viikkoa sitten sunnuntaiaamuna, kun mittari näytti – 25 eikä paremmasta ollut tietoa.
Puoliksi maatuneita kiipeilyseiniä, kajakointia meduusoiden ja varaanien keskellä… Jaahas, mitä aktiviteetteja sitä Jerejakin (menneestä) puuhavalikoimasta valitsisi? Maastopyöriäkään ei enää ollut vuokralle asti, tiimiradasta tai jousiammunnasta puhumattakaan. Lähdimme siis vaellusretkelle tutustumaan saaren sademetsiin.
Teija Laakso Minä toivoin lomaltamme seikkailua sademetsissä, ja sain mitä halusin. Ehkä hieman eri tavalla kuin ajattelin, mutta niinhän ne yleensä tuppaavat asiat menemään.
Etsiessämme netistä majapaikkaa Malesian Penangin saarelta törmäsimme paikkaan nimeltä Jerejak Rainforest resort & Spa.
Se vaikutti täydelliseltä. Iso uima-allas, pieniä villoja majoitukseen. Mahdollisuus kiipeilyyn, vaellusretkiin, kajakointiin, jousiammuntaan & peleihin, maastopyöräilyyn, hierontaan… Ja hotellilla olisi myös pari ravintolaa.
Tiina Vahtera
Pitkähäntävene jää hiukan Kamala Beachin rantaviivasta ulommalle. Thaimaalainen kuljettajamme auttaa seurueen puolenkymmentä naista ja yhden miehen kädenlämpöiseen rantaveteen.
Raks ja räiskis! Kokan tukikeppi naksahtaa poikki ja seurueen viimeinen leidi – minä – plumpsahtaa uppeluksiin. Reppu selässä. Repussa on mitä naisen repussa on: koko hänen elämänsä. Passi, rahat, huulirasva, matkaohjelma, kurkkupastillit, harja. Ei kännykkää, koska se ei toiminut.
Teija Laakso Taksikuskeilta saa yleensä ne parhaat vinkit. Niin nytkin.
Kun Eddie kuskasi tyttärensä Ainan kanssa perheemme Langkawin Pantai Cenangista kohti seuraavaa hotelliamme, Bella Vistaa saaren pääkaupungissa Kuahissa, hän mainitsi sivulauseessa; ”Siinä on muuten saaren paras ravintola ihan hotellin vieressä: Wonderland. Sinne vien perheeni aina pari kertaa vuodessa syömään.”
Tiina Vahtera
Tässä me istumme lapsuudenystäväni Arjan kanssa pikkuisen tärähtäneinä kylpytynnyrissä Suomussalmen Hossassa ja nostamme maljat tulevalle itsenäisyyden juhlavuoden kansallispuistolle. Hossa-päätös oli kuvanottohetkellä vielä vaiheessa, mutta viime viikolla ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk) pani proopuskaan nimen alle.
Uskomme ei horjunut, emme mekään.
Kyllä on hienoa köyhälle erämaakunnalle!
Tiina Vahtera
Ensi viikolla ne alkavat, reissaajan karkkipäivät. Matkamessut.
Messujen jälkeen matkaintoa ei pidättele edes jouluhulinoissa tärvääntynyt pankkitili, joten paras antautua välttämättömän edessä. Kolmasosa matkaa suunnittelevista etsii tietoja ja fiiliksiä matkablogeista, tietää TNS-Gallupin tänään 14. tammikuuta julkistettu tutkimus.
Vertaiskokemukset ovat useimmiten rehellisä. Tai no, henkilökohtaisia kuitenkin.
Teija Laakso
Ne puri mua! Ja minulla kun on ollut kalojen suhteen sellainen diili, että minä syön niitä eikä päinvastoin. Tähän asti se on toiminut hyvin.
Nyt vaan polvitaipeitteni pehmeä, hikinen liha taitaa tuntua niistä niin vastustamattomalta, että ne eivät malta pysyä niistä erossa.
muista maista 