Kun eksyimme sademetsään (Pulau Jerejak osa 2)

Puoliksi maatuneita kiipeilyseiniä, kajakointia meduusoiden ja varaanien keskellä… Jaahas, mitä aktiviteetteja sitä Jerejakin (menneestä) puuhavalikoimasta valitsisi? Maastopyöriäkään ei enää ollut vuokralle asti, tiimiradasta tai jousiammunnasta puhumattakaan. Lähdimme siis vaellusretkelle tutustumaan saaren sademetsiin.

Pulau Jerejakin sademetsä on kuulemma 400 vuotta vanha ja yksi Malesian parhaiten säilyneitä sademetsäalueita. Hotellilta saimme viitteellisen kartan, jonka polkuja pitkin pääsisimme tutustumaan 362 hehtaarin saaren muihin osiin.

Pulau Jerejakilla on maineikas mutta synkkä historia Penangin saaren kupeessa. Jerejakin saari toimi alun perin brittiläisen vallan alla siirtolaisten vastaanottokeskuksena. Saarella on toiminut myös esimerkiksi leprasairaala ja tuberkuloosiparantola. Sittemmin ne muutettiin paikallisten vankilaksi. Brittivankilan rauniot ovat vieläkin löydettävissä saaren toisessa päässä. Toisessa maailmansodassa saaren toisella rannalla toimi saksalaisten sukellusvenetukikohta. Se on nyttemmin muutettu telakaksi.

Tunnin retki veisi ylös saaren huipulle, kahden tunnin retki kiertäisi brittivankilan raunioille ja toista kautta takaisin. Jos polkuja enää olisi. Sademetsä nimittäin valtaa omansa nopeasti takaisin.

Alkunousu menikin hienosti. Ohitimme esteradan vesialtaineen, vastaavan kuin kaikissa amerikkalaisissa armeijaleffoissa. Hylätty, kapea riippusilta roikkui korkealla vihreäksi rämettyneen lammen tai mangrovesuon yllä.

SAMSUNG CSC
Osa riippusillan sivuköysistä oli katkennut, mutta luotimme vaijereitten pitävän. Jos näin ei olisi, alla odotti kymmenen metrin pudotus rämettyneeseen lampeen.

Hetken epäröinnin jälkeen – entä jos se katkeaisi? – ylitimme sen. Se ei johtanut enää minnekään. Moskiitot löysivät meidät, eivätkä piitanneet hyönteisspraysta.

Tunnin vaelluksen jälkeen saimme telakan näkyviin, seuraavaksi löysimme brittivankilan rauniot. Niiden seinässä näkyi vielä rakentamisvuosi 1930. Mikä helvetinloukko tämä onkaan ollut. Paikallisten vankila on sijainnut täällä kuulemma aina vuoteen 1993 asti.

SAMSUNG CSC
Sademetsä on valtaamassa brittivankilan rauniot, polku sieltä eteenpäin on jo kadonnut.

Jatkoimme matkaa, mutta sitten emme yhtäkkiä enää löytäneetkään tietä eteen- tai taaksepäin.

Miten voi suomalainen, luonnossa liikkumiseen tottunut ihminen (tai kaksi) eksyä metsään, vielä saarella? Helposti, näköjään.

Suuntavaisto kyllä kertoi, mihin mennä – suurkaupunki Georgetownin äänet lahden toiselta puolelta kuuluivat koko ajan, samoin lahdella sätkättävien veneitten. Mutta kun jalat veivät sinne, mistä kulku näytti mahdolliselta, reitti ei todellakaan edennyt loogisesti. Sen pystyimme jälkikäteen kotona toteamaan GPS-reitistä, jonka mieheni Suunnon älykello oli tallentanut.

Välillä tie vei meidät rannalle, joka oli täynnä mereltä ajautunutta roskaa. Mies kompastui, ja sai verta vuotavat vekit käsiin ja jalkoihinsa.

SAMSUNG CSC
Kummitussaaren pikku yllätyksiä. Järki sanoi että kyseessä on rantaan ajautunut roska, tunne sanoi jotain ihan muuta.

Rannalta olimme näkevinämme, että matkaa hotellialueelle ei olisi enää kovin montaa sataa metriä. Hotellin pikkukartassa tuo pätkä oli merkitty punaisella ”haastavaksi”. Umpeen kasvaneena se ei enää juurikaan erottuisi, joten päätimme suunnata suoraan sinne, mikä eniten näyttäisi umpeen kasvaneelta entiseltä polulta. (Todellisuudessa olimme toisella puolella saarta, kertoi GPS jälkikäteen – se niistä suunnistustaidoista).

SAMSUNG CSC
Vaellusreitit isolla opasseinällä näyttivät aivan toisenlaisilta kuin meille annetussa hotelliesitteen kartassa.

Polku muuttui entistä enemmän silkaksi viidakoksi täynnä kaatuneita puita, jalkaan tarttuvia liaaneita, läpitunkematonta ryteikköä.

Vaikeakulkuisessa maastossa emme enää erottaneet mistä olimme tulleet, vaikka emme olleet edenneet montaa sataa metriä. Olimme litimärkiä hiestä, kalsareita myöten. 80 prosentin ilmankosteus teki tehtävänsä.

SAMSUNG CSC
Alhaalla sademetsässä on miltei pimeää.

Vasen käteni oli yhtäkkiä täynnä muurahaisia, puunrungosta ei olisi kannattanut pitää kiinni. Lisko kahautti vierestä karkuun kuivia lehtiä kahistellen. Tai toivottavasti se oli lisko. Mangrove-käärmeet ja pythonit pysyttäytyivät onneksi näkökentän ulkopuolella, en suostunut ajattelemaan niitä. Vesipullokin alkoi tyhjentyä. Puuh.

Päädyimme pienen, mutaisen lammen ääreen. Huusin ääneen, kun vierestä kuului kunnon molskahdus. Kohta toinen. Makakiapinat ne pudottautuivat lampeen, kun olimme tulleet niiden reviirille. Eivät täällä ole juuri olleet tottuneet turisteihin. (Tästä vaiheesta reissua ei yllättäen ole kuvia. Oli tärkeämpääkin tekemistä.)

Lopulta pieni järjen ääni sanoi, että paras keino päästä takaisin hotellille taitaisi olla yrittää etsiytyä takaisin tuloreitillemme. Jos vain löytäisimme sen.
Kaatuneet puunrungot, roskat ja muut maamerkit johdattivat meidät onneksi takaisin vankilan raunioille, josta suuntasimme tutun parin kilometrin reitin takaisin hotellille. Lapset eivät edes osanneet ihmetellä, missä olimme olleet.

Meikäläiselle taas kolmessa tunnissa oli ihan riittävästi sademetsäseikkailua – siksi päiväksi. Seuraavana päivänä palasimme testaamaan toista polkua, mutta se on taas ihan eri tarina.

(EPÄ)sopivat varusteet sademetsävaellukseen:

  • Shortsit ja hihaton paita (ei hattua)
  • Kevyet lenkkarit
  • Kamera
  • Hotellin esitteeseen piirretty summittainen kartta
  • Aurinkolasit
  • Aurinkorasvaa (levitettynä, ei mukana)
  • Hyttysspray
  • Puoli litraa vettä per nenä
  • Yksi nenäliina
  • Puhelin (kuuluvuusalueen ulkopuolella)

 

2 comments

Add Yours
  1. meritähti

    Voi elämä tota teijån touhua 😀 Ja kuinka tutulta se kuullostaakaan. On meinaan tehty retkiä Malesian viidakossa, puhumattakaan yhdestä Thaimaan luonnonsuojelualue sekoilusta. Sellaselle neljän tunnin nousulle lähdettiin litran vesipullon ja pähkinäpussin kanssa! Ai, että oli mukavaa. Odotan innolla kertomusta teidän seuraavan päivän retkestä! 😀

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s