
Tiina Vahtera
Kirjoitinko viime postaukseen, että herralla Marsista ja rouvalla Venuksesta on vaikeuksia löytää yhteinen lomakohde?
Perun puheeni! Ei se ole yhtään hankalaa, kun minä valitsen.
Nappiin meni viime viikko! Pitkän yhteisen taipaleen koulimana en edes yrittänyt tarjoilla Thaimaata.
Olimme Portugalin Madeiralla, Funchalin keskustassa. Vasta joulukuussa avattu hotelli Castanheiro ylitti odotukset.

Loma alkoi ikävistä säistä pitävän herran kannalta lupaavasti. Oli pilvistä, sadetta enteili. Madeiran sää on oikukas, mutta suomalaisen kesäpäivän lämpöinen (vuorilla + 7 astetta!) En hermostunut heti.
Ensimmäisellä vaelluksella Ribeiro Frion ylihelpolla reitillä mies oli haltioissaan: vuorilla sataa vettä! Olimme todella high. Ihan pilvessä.


Kotkakallion mahtilinnutkin pysyttelivät pilvessä, joten viihdytimme brittituristien kanssa kesyjä peipposia leivänmuruilla. Japanilaisiakin näkyi.

Levada-reitti oli lyhyt ja helppo. Onneksi, sillä peffa ja reidet olivat valmiiksi tönköt ekan päivän kaupunkikävelystä. Ravasimme heti kärkeen kaupungin päästä päähän, ylhäältä alas. Vaikka etukäteen vannoin, etten Montelta alas syöksyvään korikelkkaan nouse, lomafiiliksessä voi sattua mitä vain.

No, ei sattunut muuta kuin vauhdikas alastulo 30 eurolla, mutta olipa sen väärtti. Kuskit hallitsevat asiakkaidensa viihdyttämisen. Olen varma, että alla olevassa videossa eteen tunkeva Mersu kuuluu ohjelmanumeroon. Maksettu nauraja, niin sanotusti.
Alakaupungilla mies valitsi meille mukavan virvokerastin. Ohessa maisemakuva terassilta, olemmehan Atlantin kelluvaksi kukkaruukuksi sanotulla saarella.

Loma teki heti alkupäivistä tehtävänsä, vapautti, ja opetti taas nauramaan pitkän työputken jälkeen. Pilkuntarkkaa suunnitelmaa ei ollut. Ihan mutulla mentiin.
Ystävät vinkkasivat, että käykää hyvät ihmiset maailman kauneimmassa kauppahallissa ja syömässä tosi rumaa kalaa, espadaa. Taivallisia vinkkejä, kiitos! Molemmat asiat tehtiin.


Madeiralaiset jalostavat tai geenimuuntelevat – kumpi lie oikea sana – luontonsa antimia mielin määrin. Maistoimme ananasbanaania, sitruuna- ja appelsiinipassionhedelmää, anunaa, ties mitä, vilpittömin ja puhtain mielin. Jos niistä jokin paha tarttuu, tarttukoon.


Eipä arvannut rouva, että lomatunnelma saattaa johtaa jopa yhteiseen auringonottotuokioon hotellin allasterassilla. Mies kuorsasi varjon alla tunnin, minä paistuin kolme tuntia.


Madeiralla kaikki, oikeasti kaikki, ilahdutti. Oliko se meidän matka ollenkaan? Kaikkiko unta vain, kun kumpikaan ei loukannut itseään eikä hukannut kukkaroaan? Ehkä ensi viikolla tulee se 4 000 euron lasku kopioidusta luottokortista.
Tiesimme, ettei Madeira ole Ibiza. Olisiko pitänyt pyytää lastenlippu, mies tokaisi, kun hyppäsimme Hop on hop off -bussiin keskustasta.

Hop on -kyyti on niin turistikamaa kuin olla voi, mutta mitä sitten! Tämä bussi vei meidät ihastuttavaan Câmara de Lobosin -kylään, jossa Winston Churchill harrasti maisemamaalausta pittoreskissa ympäristössä. Kalastajakylä on säilynyt, turismin ehdoilla toki.

Kun kerran ryhdyttiin, ajettiin saman tien naurettavalla turistijunalla Euroopan korkeimman niemen kärkeen Cabo Girãolle. Juna oli kuin siirtymä brittisarjoihin: Todella Sivistyneet Iäkkäät Matkailijat Puhuivat Todella Sivistynyttä englantia. Viihdettä koko rahalla (7,5 €).
Määränpäässä taivaan rajassa kahden hengen seurueellemme tuli pieni väärinkäsitys siitä, missä oikein ollaan. Lasikatollako? Vai -lattialla?
Mies väisteli.
– Mene sinä vaan. After you, please.


Ei hän tullut lopulta lasille ollenkaan. Tälläkin reissulla toisesta oppi uutta: korkeanpaikankammo on vaihtanut aivoja.
Mikä lie on onnistuneen loman anatomia? Äkkilähtöön sattumalta osunut karnevaali kolmen tunnin silmiä hivelevine kulkueineen?

Vai päivästä toiseen jatkunut katuperformanssi?

Varmaan koko paketti kimpassa. Pääasia, että lopputulos on tämä:
Matka jatkuu. Ensi kerralla tärpit, vinkit ja passelit levadat. Sekä Funchalin oman pojan Cristiano Ronaldon varjelematon salaisuus.
Vau, mikä allas! Ja kauppahallin anti näyttää herkulliselta! Madeira yes please.
TykkääTykkää
Yes! Voin suositella joka tavalla. Hotellimme Castanheiro oli viihtyisä, palvelu ystävällistä ja sijainti keskellä Funchalia rauhallisella sivukadulla. Allas on katolla. Iloista matkan suunnittelua!
TykkääTykkää
[…] fiksua paheksua löytöretkeilijöiden ja imperialistien tekosia vaikkapa Azoreilla, Mauritiuksella, Madeiralla tai juuri Kap Verdellä, mutta en […]
TykkääTykkää