Yy niin kuin ystävä: onnistuneen reissun anatomia

katolla
Kumpi uskaltaa mennä Cabo Girãon lasikatolle (tai -lattialle)? Toista hirvittää.

Tiina Vahtera

Kirjoitinko viime postaukseen, että herralla Marsista ja rouvalla Venuksesta on vaikeuksia löytää yhteinen lomakohde?

Perun puheeni! Ei se ole yhtään hankalaa, kun minä valitsen.

Nappiin meni viime viikko! Pitkän yhteisen taipaleen koulimana en edes yrittänyt tarjoilla Thaimaata.

Olimme Portugalin Madeiralla, Funchalin keskustassa. Vasta joulukuussa avattu hotelli Castanheiro ylitti odotukset.

SONY DSC
Teleferico-köysirata vei vartissa Funchalin rantakadulta yläilmoihin. Huom: keli!

Loma alkoi ikävistä säistä pitävän herran kannalta lupaavasti. Oli pilvistä, sadetta enteili. Madeiran sää on oikukas, mutta suomalaisen kesäpäivän lämpöinen (vuorilla + 7 astetta!) En hermostunut heti.

Ensimmäisellä vaelluksella Ribeiro Frion ylihelpolla reitillä  mies oli haltioissaan: vuorilla sataa vettä! Olimme todella high. Ihan pilvessä.

balcoes
Kelit kohillaan: + 7 astetta ja vettä sataa!
terassilla
Parvekkeen näköalapaikalla. Alhaalla aukeaa maisema Kotkakalliolle. Peukalo linssin edessä on herran. Yläosan risu luo taiteellista vaikutelmaa.

Kotkakallion mahtilinnutkin pysyttelivät pilvessä, joten viihdytimme brittituristien kanssa kesyjä peipposia leivänmuruilla. Japanilaisiakin näkyi.

SONY DSC
Kesyt peipposet tulivat kädelle.

Levada-reitti oli lyhyt ja helppo. Onneksi, sillä peffa ja reidet olivat valmiiksi tönköt ekan päivän kaupunkikävelystä. Ravasimme heti kärkeen kaupungin päästä päähän, ylhäältä alas. Vaikka etukäteen vannoin, etten Montelta alas syöksyvään korikelkkaan nouse, lomafiiliksessä voi sattua mitä vain.

SONY DSC
Jos he, niin miksi emme mekin.

No, ei sattunut muuta kuin vauhdikas alastulo 30 eurolla, mutta olipa sen väärtti. Kuskit hallitsevat asiakkaidensa viihdyttämisen. Olen varma, että alla olevassa videossa eteen tunkeva Mersu kuuluu ohjelmanumeroon. Maksettu nauraja, niin sanotusti.

Alakaupungilla mies  valitsi meille mukavan virvokerastin. Ohessa maisemakuva terassilta, olemmehan Atlantin kelluvaksi kukkaruukuksi sanotulla saarella.

maisema
Maisema terassilta. Mies valiltsi.

Loma teki heti alkupäivistä tehtävänsä, vapautti, ja opetti taas nauramaan  pitkän työputken jälkeen. Pilkuntarkkaa suunnitelmaa ei ollut. Ihan mutulla mentiin.

Ystävät vinkkasivat, että käykää hyvät ihmiset maailman kauneimmassa kauppahallissa ja syömässä tosi rumaa kalaa, espadaa. Taivallisia vinkkejä, kiitos! Molemmat asiat tehtiin.

SONY DSC
Espada-rumilus on herkkua!
SONY DSC
Ihana halli on herkkua!

Madeiralaiset jalostavat tai geenimuuntelevat – kumpi lie oikea sana – luontonsa antimia mielin määrin. Maistoimme ananasbanaania, sitruuna- ja appelsiinipassionhedelmää, anunaa, ties mitä, vilpittömin ja puhtain mielin. Jos niistä jokin paha tarttuu, tarttukoon.

SONY DSC
Lauantaiaamun huumaa työväen kauppahallissa.
SONY DSC
Madeiralla nähtiin todistettavasti kaksi nuorta. Selfiekeppikuvaukseen hallissa osallistuvat iäkkäämmät sukulaiset.

Eipä arvannut rouva, että lomatunnelma saattaa johtaa jopa yhteiseen auringonottotuokioon hotellin allasterassilla. Mies kuorsasi  varjon alla tunnin, minä paistuin kolme tuntia.

jää
Ettei totuus unohtuisi.
SONY DSC
Lomakotimme parasta antia.

Madeiralla kaikki, oikeasti kaikki, ilahdutti.  Oliko se meidän matka ollenkaan? Kaikkiko unta vain, kun kumpikaan ei loukannut itseään eikä hukannut kukkaroaan? Ehkä ensi viikolla tulee se 4 000 euron lasku kopioidusta luottokortista.

Tiesimme, ettei Madeira ole Ibiza.  Olisiko pitänyt pyytää lastenlippu, mies tokaisi, kun hyppäsimme Hop on hop off -bussiin keskustasta.

lastenlippu
Lastenlippu, kiitos.

Hop on -kyyti on niin turistikamaa kuin olla voi, mutta mitä sitten! Tämä bussi vei meidät ihastuttavaan Câmara de Lobosin -kylään, jossa Winston Churchill harrasti maisemamaalausta pittoreskissa ympäristössä. Kalastajakylä on säilynyt, turismin ehdoilla toki.

churchill
Vanha Pepsin ystävä, ukko Winston, maalaili täällä.

Kun kerran ryhdyttiin, ajettiin saman tien naurettavalla turistijunalla Euroopan korkeimman niemen kärkeen Cabo Girãolle. Juna oli kuin siirtymä brittisarjoihin: Todella Sivistyneet Iäkkäät Matkailijat Puhuivat Todella Sivistynyttä englantia. Viihdettä koko rahalla (7,5 €).

Määränpäässä taivaan rajassa kahden hengen seurueellemme tuli pieni väärinkäsitys siitä, missä oikein ollaan. Lasikatollako? Vai -lattialla?

Mies väisteli.

– Mene sinä vaan. After you, please.

SONY DSC
580 metrin syöksy mereen.
SONY DSC
Kolibrikukka on istutettu kuvaajien kannalta mukavaan paikkaan.

Ei hän tullut lopulta lasille ollenkaan. Tälläkin reissulla toisesta oppi uutta: korkeanpaikankammo on vaihtanut aivoja.

Mikä lie on onnistuneen loman anatomia? Äkkilähtöön sattumalta osunut karnevaali kolmen tunnin silmiä hivelevine kulkueineen?

SONY DSC
Ei pidetä ikävää!

Vai päivästä toiseen jatkunut katuperformanssi?

SONY DSC
Klovnit nappasivat turistin In the Navy -performanssiin.

Varmaan koko paketti kimpassa. Pääasia, että lopputulos on tämä:

ylhäällä

Matka jatkuu. Ensi kerralla tärpit, vinkit ja passelit levadat. Sekä  Funchalin oman pojan Cristiano Ronaldon varjelematon salaisuus.

Iloista ystävänpäivää!

3 comments

Add Yours
    • Tiina Vahtera

      Yes! Voin suositella joka tavalla. Hotellimme Castanheiro oli viihtyisä, palvelu ystävällistä ja sijainti keskellä Funchalia rauhallisella sivukadulla. Allas on katolla. Iloista matkan suunnittelua!

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s