Kalajuttuja Malesiasta: Epäonnen snorklausretki Pulau Payarille

imageTeija Laakso

Ne puri mua! Ja minulla kun on ollut kalojen suhteen sellainen diili, että minä syön niitä eikä päinvastoin. Tähän asti se on toiminut hyvin.

Nyt vaan polvitaipeitteni pehmeä, hikinen liha taitaa tuntua niistä niin vastustamattomalta, että ne eivät malta pysyä niistä erossa.

Kolmannen puraisun – ja kovaäänisen kiljaisuni – jälkeen luovutan ja palaan rannalle. Ihossa on selvät puraisun jäljet, jotka jopa tihkuvat hiukkasen verta.
Voikohan trooppisten kalojen puraisusta saada jäykkäkouristusta? Nämä kalat saavat joka tapauksessa tyytyä katseluuni yläilmoista käsin.

Koko päivän kestävä snorklausreissu alkoikin jo huonosti. Aamuyhdeksältä meidät noudettiin hotellilta lauttarantaan. Pulau Payarin sukellussaarelle olisi kuulemma vajaan tunnin matka.
Rannassa oli melkoinen hässäkkä, jonka setvimiseen meni tunti. Odotin jotain isompaa venettä joka pärjäisi avomerellä. mutta meidät vietiinkin kaikki parinsadan hengen monikerroksiseen, jostakin purku-uhalta pelastettiin purkkiin, ja istutettiin sinne. Siellä sitten istuimme ja odotimme.

Ensin lastattiin meidät, sitten lounaskamat ja miehistö. Sitten taas odotettiin, jääkylmäksi jäähdytetyssä ja täyteen ahdetussa purkissa. Uimakamppeiset ihmiset kaivoivat pyyhkeet esiin tarjetakseen.
Joskus yhdentoista maissa pääsimme matkaan. Alkoi uusi odottaminen, kukaan ei kertonut mitä.

Lautan pikkuruisista ikkunoista päättelimme, että miehistö lähti neuvottelemaan siirtolautoista, joilla saisivat meidät rantaan. Tai toki ensin ne lounaskamat, sitten ihmiset muutaman kymmenen hengen erissä.
Me pääsimme rantaan vihdoin klo 12.30. Onneksi meillä oli omat snorklausvehkeet mukana, joten emme missannut enää aikaa niitten jonottamiseen.

Lounaan tarjoaminen alkaisi kuulemma yhdeltä. Lautta takaisinpäin lähtisi kolmelta. Siinä on syytä olla mukana, jollei halua kyytiä vasta seuraavana päivänä.

image
Muslimipariskunta valmistautuu snorklausretkeen. Pitkät hlhat ja lahkeet sekä huivi pysyvät päällä uidessakin.

Aikaa ei siis kovin paljon jäänyt snorklaamiseen ja uimiseen. Vaan eipä snorklausaluekaan ollut kovin suuri: puomein eristetyltä alueelta ei saisi poistua. Uidessa ja snorklatessa pitäisi  ehdottomasti pitää pelastusliivejä. Koralleihin koskeminen olisi ehdottomasti kiellettyä, samoin kalojen ruokkiminen.

imagePulau Payar on The Snorklausmesta Langkawilla. Siitä ja kolmesta muusta lähisaaresta on muodostettu Marine Park, jonne käytännössä kaikki alueen sukellus- ja snorklausreissut tehdään. Ekologista näin, tällä tavoin säilytetään herkkää luontoa mahdollisimman paljon. Itse Langkawin saaren ja läheisten pikkusaarien rantavesissä ei käytännössä ole katsottavaa.

Pulau Payarissa riittää: luvassa on elävien koralliriuttojen, rapujen, simpukoiden ja lukemattomien trooppisten kalojen lisäksi esimerkiksi pikkuhaita, barracudia ja merisiilejä.

image
Näitä kaloja voi bongataq Malesian vesiltä ( kuva Project Aware, Scuba Diving Malesia, lainattu luvalla).

Joten sinne sitten kiireen vilkkaa muitten turistien, etupäässä japanilaisten ja ruotsalaisten sekaan etsimään bongattavaa. Hienoja raidallisia, kirkkaan sinisiä, keltamustia, mustanpuhuvia kaloja lipuu silmieni alla. Mustaa, siis kuollutta korallia hienoina riuttoina. Mies huutaa nähneensä merikäärmeen, tytär jonkun kummallisen, välillä kerälle kiertyvän otuksen.

Käyn välillä lounaalla. Kuivaa riisiä ja keitettyjä kasviksia, puolikas kurttuinen nakki ja luinen kanapala. Vesipullo. Keitto sentään toimi hyvänä kastikkeena riisille.

Kaduttaa, etten jäänyt kämpille.

imageVaan mies on jo bongannut vajaan metrin pituisen hain, laiturin alta! Ja merisiilin. Innostun taas. Ja hyppään sekaan, tällä kertaa syötäväksi.

2,5 tuntia kokonaisuudessaan yhdeksän tunnin retkestä riitti siis snorklaukseen mainiosti tällä kertaa, kiitos kysymästä.

Takaisin jonottaessamme selvisi, miksi kalat olivat niin innolla kimpussani.

Japanilaisilla oli mukanaan kokonaisia pussillisia paahtoleipää, joilla he houkuttelivat kaloja parvikaupalla kuvattavakseen laiturin luokse. Laiskanpulskeat kalat eivät vain erottaneet vaaleaa pullamössöä toisesta.

Maksoimme snorklausretkestä Langkawin Kuahista Pulau Payarille 140 Malesian Ringiä eli n. 30 euroa/hlö (sis. lounaan). Samaa retkeä myivät eri matkantarjoajat yleisesti hintaan 180 MR eli tinkimisvaraa on.

 

2 comments

Add Yours

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s