Aika hurja mesta: Star Warsin kuvauspaikka, ehkä surkein hotelli ikinä.
Tiina Vahtera
Mieletön menneisyys, ei tulevaisuutta.
Tunisian Matmatassa sijaitseva Hotel Sidi Driss ylpeilee Tähtien sodan kuvauspaikkana ja samalla tasotähdillään: niitä on pyöreä nolla.
Se on helppo uskoa. Katso vaikka alla olevaa kuvaa huoneesta. Kaikki on riisuttu paitsi asiakas, joka on muuten aito. Hän köllötteli huoneessa numero 8. Hotellinjohtaja avasi oven lepäilijältä liiemmin kysymättä.
Hotellimukavuutta nollalla tähdellä.
Hotelli ratsastaa vuosina 1977 ja 1999-2005 syntyneellä maineella. George Lucas kuvasi noina aikoina hotellin karuissa huoneissa ja kapeilla käytävillä kohtauksia Tähtien sotiinsa.
Hotellin baari ja mikko.
Selityksenä paikan valintaan on lähellä aukeava Saharan autiomaa. Se onkin oivaa avaruusmaisemaa tieteisseikkailuun.
Kyllä tämä avaruudesta käy.
Hotellin ruoka oli kelvotonta ja vessat haisivat siltä iteltänsä, joten nolla tähteä on aivan ansaittu. Sidi Driss saattaa yhä olla hard core -fanien listalla, mutta Tunisian arabikevään ja matkailutaantuman jäljiltä turrevyöryä tuskin on.
Tripadvisor jakelee auliisti hotellille molluskoitaan. Ei siellä oikeasti yövy vanha Vaderkaan.
Teija Laakso Joka reissulla pitää kokeilla jotain uutta, ennen kokematonta. Tällä reissulla se oli riippuliitoa: tänään liitelin taivaalla laskuvarjon varassa, veneen kaarrellessa Pulau Cenangin turkoosin rantojen lähimaastossa.
Ihan mahtavaa! Eikä edes pelottavaa, vaikka niin kuvittelin etukäteen. Nytkin piti vain lähteä tyttöjen seuraksi, kun isäntä varasi jo kameramiehen paikan.
Varauduin hengen salpautumiseen ja kuolemanpelkoon – johonkin sellaiseen, joka iski yllättäen viime kesänä Tykkimäen StarFlierissa. Kun yhtäkkiä tajusin heiluvani kymmenien metrien korkeudessa pelkkien vaijereitten varassa, muitten armoilla.
Ehkä se oli nuoret kollit, jotka lauleskelivat keskenään ja päärryyttivät kilvan pikaveneen moottoria viedessään meidät Pulau Cenangin rannalta läheiselle autiolle saarelle, josta nousimme ilmaan. He olivat jotenkin niin tykästuneitä hommiinsa! Tai seurueeseemme kuulunut brasilialais-japanilainen pariskunta, joka oli myös vilpittömän innoissaan taivaalle pääsystä – ja yhtä innoissaan sen jälkeen.
Kun vielä lapsenikin palasivat omalta rundiltaan haltioituneena, mikäs minulla oli matkaan lähtiessä.
Valjaat ja pelastusliivit päälle, nuori mies kaveriksi ohjaamaan varjoa, pieni juoksu vitivalkoiselta hiekkarannalta, kunnes tuuli nappasi meidät matkaansa… Ja sitten mentiin, lähisaaria ympäri, kovan tuulen riepotellessa meitä välillä.
Oppaani kehotti minua päästämään otteeni irti, avaamaan käteni ja lentämään linnun lailla, vaan en malttanut (no, siitä tuli Titanic mieleen…) Mutta nautin joka sekunnista! Jopa siitä, kun laskeuduimme takaisin rannalle, ja vedimme laskun vähän liian pitkäksi, rantahiekan sijaan suoraan rantaveteen. Jotenkin tyypillistä meikäläiselle.
Parasailing on Langkawilla yllättävän halpaa. Yleisin hinta pitkästä riippuliitokierroksesta on 120 Malesian Ringiä/ hlö, 90 MR lyhyestä kierroksesta. Me maksoimme 180 MR (vajaat 40 euroa) kolmen tytön liidättämisestä. Money well spent!
Tytöt matkivat Petronas Twin Toweria, Kuala Lumpurin kuuluisinta nähtävyyttä (taustalla).
Teija Laakso
Ottaen huomioon, että matkakohde valittiin sen perusteella, että päästään takuuvarmasti lämpimään, parina ekana päivänä on paleltu pirusti. Tuli taas unohdettua se tosiasia, että lämpimissä maissa ilmastointia tohotetaan mielellään täysillä.
Hotellihuoneen lämpötila oli asetettu 15 asteeseen. Eikä se sieltä parin päivän aikana paljon noussut, vaikka asetimme toivelukemiksi vaikka mitä. Sama meininki ostoskeskuksissa ja paremmissa ravintoloissa. Hrrr.
Kun ekaan päiväämme Kuala Lumpurissa oli vielä ripoteltu sadekuuroja, meinasi suupielet vääntyä itsekullakin alaspäin.
Vaan hieronta rentoutti (100 Malesian ringiä eli n.20 euroa/ 1,5 h) ja ekan päivän jälkeen aurinko valloitti taivaan.
Koripalloa Kuala Lumpurissa.
Päästiin uima-altaalle ja testaamaan hotellin koripallokenttää.
Ulkona lämpötila nousee yli kolmenkymmenen. Aurinkorasvan suojakerroin 50.
Ja sisätilojen kylmyys tarkoitti lopulta sitä, että viihdyimme muualla kuin hotellihuoneessa ja kunnon ravintoloissa. Hyvä niin.
Kuala Lumpurissa on nimittäin tarjolla erinomainen kattaus Aasian keittiöön:kiinalaista, korealaista, intialaista, malesialaista, thaimaalaista. Ja Reikä seinässä -paikoissa syöminen käy murto-osalla turistiravintoloiden hinnoista: parhaimmillaan neljä henkeä söi ja joi päivällisen 55 ringillä eli n 12 eurolla.
Joka puolella soi Last Christmaa I gave you my heart… Mikä korvamato!
islamilaiseksi maaksi täällä ihannoidaan hurjasti joulua. Se tarkoittaa että erilaisia lähes tunnistamattomaan joulupotpureita ja muovisia joulumaita ja -kuusia on tullut kuultua ihan riittävästi. Koskakohan meinaavat lopettaa tämän joulunvieton?
Meille riittäisi jo, sillä nyt jatkamme matkaa Langkawin saaren rannoille. Toivottavasti pääsen siellä taas toimivan wi-fin ääreen!
Teija Laakso Ei tule mökkijoulua tänä vuonna, ei. Eikä mennä mummolaan. Vaan kohta ollaan koneessa matkalla ensin Pariisiin ja sitten Kuala Lumpuriin. Päästään joulua pakoon, jee!
Vaan ei. Jotenkin en ole koskaan kokenut lähteväni joulua pakoon, jos suuntaan joulunpyhiksi ulkomaille. Päinvastoin, miellän itseni ihan jouluihmiseksi. Minusta on kiva istua joulupöytään läheisten kanssa, koristella kuusi ja laulaa joululauluja. Heittäytyä joulutunnelmaan.
Vaan kun sitä voi vallan hyvin tehdä ulkomaillakin, jos haluaa.
Yhden ikimuistoisimmista jouluistani vietin Senegalissa jo kohta parikymmentä vuotta sitten, kun olimme matkalla Dakarista Niokolo Koban luonnonpuistoon. Jouluyön yövyimme paikallisessa retkeilymajassa ja sen savimajoissa.
Illalla joku paikallisista vinkkasi, että ihan lähellä, neljän kilometrin päässä olisi joulukirkko. Hän lupasi opastaa meidät sinne. Luuli raukka varmaan pääsevänsä automme kyydissä, mutta me päätimmekin kävellä kirkolle pitkin pilkkopimeää hiekkarantaa.
Niin me sitten vaelsimme oppaamme kanssa kohti joulukirkkoa tähtien valossa. Eläinten haju ja äänet kertoivat meidän olevan perillä, paikalliset kun olivat tulleet paikalle hevosten ja aasien vetämillä kieseillä. Jumalanpalvelus oli jo menossa, kun ehdimme vihdoin perille.
Alttarilla oli elävä joulukuvaelma: aasi, lampaat ja vauva vanhempineen. Vauva nukkui ja tuhisi, mutta aasi ja lampaat vetivät välillä vähän omaa show’ta. Saarnasta emme juuri ymmärtäneet, mutta tutut joululaulut kaikuivat, tosin vieraskielisin sanoin. Veisasimme mukana minkä osasimme, välillä omin sanoin.
En tiedä sitäkö paikalliset katsoivat, vaiko sitä että olimme paikan ainoat valkoihoiset ja hikoilimme tuskaisina väkijoukossa reippaan kävelyn päätteeksi; vaiko sitä että jumalanpalveluksen lopussa huomasimme ystävättäreni kanssa istuvamme miesten puolella kirkkoa. Mutta tuntui siltä, että muitten mielestä meidän neljän hengen seuruettamme oli mukavampi katsella kuin eläväistä joulukuvaelmaa.
Yhtä kaikki, hipsimme jumalanpalveluksen päätteeksi vaivihkaa takaisin majoillemme. Mutta ah niin joulumielellä.
Azorien kaksoisjärvi Sete Cidades ja kuuluisat hortensiat. Kuva: Tuuli Vähämäki
Tiina Vahtera
Tämän joulun vesisateista saamme kuulemma kiittää Azoreilta Atlantilta saapunutta lämpöaaltoa. Kiitos vaan. Samanlaiset oli kelit taannoin lomallamme heinäkuussa Azoreilla. Taisi viime juhannuksena Helsingissäkin mittari kolkutella + 11 asteen rajaa.
Lennolla Arabiemiraateista Malediivien kautta Sri Lankaan voi ajatella isoja tai pieniä asioita.
Tiina mietti niitä isoja, kuten blogauksessa huonosta omastatunnosta näkyy. Minuun ne pienet asiat tekivät niin lähtemättömän vaikutuksen, että oheiset tarrat löytyvät vieläkin käsilaukustani – siitä isosta, jossa on lukemattomia taskuja, johon mahtuu mitä vain ja joka on siksi ihan paras matkakaveri.
Koh Sametin samettiranta ja Siaminlahden petolliset vedet.
Thaimaahan! Vihdoin aurinkoa ja lämpöä. Mielenrauhaa! Niin minä luulin.
Olet ehkä jo huomannut, että meikäläisen matkakaveri on aina Mr. Murphy. Ei, hän ei kölli tuossa lepotuolissa. Olisikin! Tuo mies on tavallinen brittituristi.
Näkymätön kumppanini Murphy on jatkuvasti kannoillani maalla, vedessä ja ilmassa.
Tässä seikkaillaan toisella puolella maailmaa, Kalifornian Santa Monica Beachilla. Vaan kohta on samalla porukalla suunta itään ja Kuala Lumpuriin!
Tyttären matkapuhelimen näyttö on vilkkunut jo muutaman viikon Kuala Lumpurin säätä. Vuorokauden alin 24 celsius-astetta kuulostaa aika mukavalta.
Enää neljä viikkoa, ja kärvistelemme perheen kanssa kuumankosteassa Malesiassa! Buukkasimme joululennot oikeastaan aika ex tempore, kun tuli itselle ja lapsille luvattua, että tämä pimeä talvi keskeytyy jossain vaiheessa aurinkoon ja lämpöön. Takuuvarmasti sitä ei löytynyt kovin paljon lähempää.
Mietimme valmismatkaa, mutta päädyimme omatoimimatkaan. Nyt onkin sitten matkan suunnittelun aika, vain lennot ja hotelli Kuala Lumpurista muutamaksi ensimmäiseksi päiväksi on varattu. Sitten lähdetään seikkailemaan!
Alta pari viikkoa aikaa, rajallinen budjetti, joulusesonki Malesiassakin, vaikka islamilainen maa onkin. Nelihenkinen perhe, jossa 12- ja 16-vuotiailla tytöillä vähän oma näkemyksensä siitä, mikä on kivaa. Neuvoteltavaa siis riittää.
Malesia on meille entuudestaan tuntematon, joten ensin pitäisi hahmottaa kokonaisuus. Suurkaupunki Kuala Lumpurin ohella haluaisimme jatkaa ainakin luonnon helmaan & rannoille, tutustumaan ainutlaatuiseen eläimistöön. Sopivassa suhteessa lepoa ja toimintaa.
Kätevintä näyttää olevan lentää Kuala Lumpurista haluamaansa jatkokohteeseen – vaan minne suuntaan lähteä? Ja jättää tilaa kuitenkin sattumille?
Emme halua käyttää pariviikkoistamme liikaa itse matkantekoon, vaan kokemuksiin.
Apuja tekniikasta
Tarkoittaa siis toiveita, penkomista, ennakkosuunnittelua, keskustelua, kompromisseja. Ja työkaluja tähän. Onneksi niitä alkaa olla.
Alkuun kukin meistä hakeeGooglesta itseämme kiinnostavia kohteita ja YouTube-videoita. Ne voi suoraan linkittää ja merkitä Google Mapsin kartalle, joka kulkee sitten matkallakin kännykässä mukana. TripAdvisorista tsekkaamme muiden matkailijoiden suosittelemat hotellit. Googlen Street View’sta voi käydä katsomassa, miltä hotellit oikeasti näyttävät.
Malesian virallisilla matkailusivuilla on oma trip plannerinsa, jonne voi pudotella haluamiaan kohteita. Vaan sovellus vaikuttaa hankalalta: matkan pituuden voi määritellä pisintään viikoksi, ja valittavat kiinnostuksen kohteet hyvin rajalliset. Ei tätä.
iPadille ladattavaTripomatic.comvaikuttaa lupaavalta. Syötät matkan pituuden, matkakohteen, ja sovellus ehdottaa kuvien kera sopivia paikallisia tutustumiskohteita, retkiä, hotelleja, hinta- ja muine tietoineen, ja sijoittaa ne myös kartalle. Lupaavaa.
Entäs sitten suomalainen CreateTrips.com? Ainakin Rantapallon artikkelin mukaan vaikuttaa kiinnostavalta: Eli Create Tripsistä voi ladata muiden tekemiä matkaoppaita eri kohteista – onlinena ilmaiseksi, offlinenä muutaman euron hintaan. Sinne voi myös luoda yhdessä muiden matkalaisten kanssa oman matkaoppaan, ja julkaista sen myöhemmin muidenkin iloksi.
Kuulostaa juuri sopivalta meidän perheelle, sillä 12-vuotiaamme onkin juuri aikonut tehdä Malesiasta oman kouluprojektinsa – tämä taitaa olla just se!
Kai tunnet jo käsitteen voimakuva? Joku itsellesi tärkeä, ihana hetki, jonka voimalla jaksat rämpiä iltaan, seuraavaan päivään tai seuraavaan lomaan asti?
Riippukeinufiiliksiä Mauritiukselta.
keväthangilla Ylläksellä.
Marraskuu, tuo kuukausista julmin, suorastaan vaatii nyt pari ihanaa voimakuvaa tuekseen. Tämä ihana riippukeinu keinuu varmaan parhaillaankin Mauritiuksen pohjoispäässä, Grand Baien tuliperäisillä rannoilla, minua odottaen.
Tämä kuva tuo minulle aina mieleen sen hetken, kun vajaan vuorokauden matkan jälkeen pääsimme vihdoin perille Blue Star Bluemarine -hotelliin.
Se toimii aina voimakuvana, kun mieli tekisi hetken hengähdystaukoa kirja kädessä, vilvoittavan tuulen tarjotessa hengähdystaukoa. Mielessäni täydennän kuvaa vielä sillä tarjoilijalla, joka käväisi tarjoten kylmää juotavaa. Kyllä kiitos!
Kun taas kaipaan meditatiivista mielenrauhaa, siirrän itseni mieleni siivin Ylläksen aurinkoisille keväthangille. Sieltä se kohta tulee, kevät, hohtavat hanget ja aurinko!
Minkälaiset voimakuvat sinulla toimivat parhaiten?
Nyt tarvitaan hiukan aurinkoa ja iloa elämään. Ajat maailmalla ovat ankeat ja matkaajan mielikin maassa. Kissavideot eivät riitä. Suurta, suloista, pilkullista ja pitkäkaulaista peliin: kirahvi!
Nämä kirahvit asuvat Haller Parkin luonnonpuistossa Keniassa. Puisto on hieno osoitus siitä, että maassa, joka muistetaan viime kevään yliopistoiskusta, on myös paljon hyvää. Haller Park on vanhaan, rutikuivaan sementtilouhokseen hartaalla työllä rakennettu eläinten ja kasvien koti, josta Tripadvisorinkin kriitikot ovat löytäneet hyvää sanottavaa.
muista maista 