Azoreilta lämpöaalto? Haluan saarten hortensiat myös!

F61CE1FC524F4898 9AFF7CA410C3DA33
Azorien kaksoisjärvi Sete Cidades ja kuuluisat hortensiat. Kuva: Tuuli Vähämäki

Tiina Vahtera

Tämän joulun vesisateista saamme kuulemma kiittää Azoreilta Atlantilta saapunutta lämpöaaltoa. Kiitos vaan. Samanlaiset oli kelit taannoin lomallamme heinäkuussa Azoreilla. Taisi viime juhannuksena Helsingissäkin mittari kolkutella + 11 asteen rajaa.

20070831 Azorit, São Miguel. Kuva: Tuuli Vähämäki
Kesälomavaatetus Caldeira Velhan vesiputouksen kuumilla lähteillä. Varpaita polttaa!

Jos Azorien sää nyt rantautuu tänne pitemmäksi aikaa, tahdon myös saarten  kukkaloiston!

Azoreita voi ihan yhtä perustellusti kutsua Atlantin kukkaruukuksi kuin Madeiraankin. Molemmat saariryhmät kuuluvat Portugalille, Azorit on vain hieman kauempana, tuliperäisempi ja tuivertuneempi.

 

Miksi talojen ovet avautuvat sisään päin? Arvaapa!

Heräsin kesälomamme ensimmäisenä yönä siihen, että parvekekalut tanssivat piirileikkiä rajumyrskyssä. Tämäpä alkoi taas mainiosti!  Mukana oli isukki, jota pitää aina houkutella reissuun, kaksi nuorinta lastamme ja aikaa kaksi viikkoa. Ennuste tavanomaisen surkea, siis.

20070831 Azorit, São Miguel. Kuva: Tuuli Vähämäki
Kasvitieteellisen puutarhan jättiläisjuurakot.

Eka päivä oli hyytävä. Pojat kokeilivat uimista ulkoaltaissa ja palasivat vartin päästä hampaat kalisten ja huulet sinertäen. Me tytöt jäimme pääsaaren pääkaupungin  Ponta Delgadan ostarille tappamaan aikaa.

Oli ostarilla iloa kuopuksellekin: puhuva vaaka. ”Iskä painaa jo sata kiloa! Tää on eka kerta!” Poika oli vilpittömän riemuissaan.

20070831 Azorit, São Miguel. Kuva: Tuuli Vähämäki
Ikuista nuoruutta etsimässä. Keksi kuvasta iskä…

Uusi saari, uusi kohde, jylhä ja tuliperäinen. Vilutti, joten auto alle. Kyllä se siitä.

Azorien pääsaari São Miguel on juuri passeli kahden viikon lomaan. Sen nähtävyydet ehtii kiertää hyvin, koska autokyyti on leppoisaa.  Ei voi kaahata.

Syynä ovat kapeat, kaitettomat tiet ja neljännesmiljoona lehmää, jotka pööpöilevät rauhallisesti siellä täällä, yleensä keskellä tietä tai puolittain penkassa. Lehmiä on enemmän kuin asukkaita ja turisteja yhteensä.

Koko saarta peittää usein utu, joka lemahtaa paitsi verevältä lehmänlannalta myös silkalta paskalta, rikiltä, jota pulppuaa tuliperäisestä maasta. Se on kuulemma terveellistä. Maa polttaa jalkoja oikeasti.

mäki
Sitä ihteensä. Rikkiä.

Pientareita koristavat miljoonat hortensiat. Suomessa vaahdotaan lupiineista, jotka kukkivat pari viikkoa moottoritien varsilla, mutta Azorien hortensia on todellinen hunni  –  vieraslaji on levittäytynyt kaikkialle.

Sen  kavereina rehottaa 850 kasvilajia, josta vain viitisenkymmentä on endeemisiä eli kotoperäisiä.

Päivä paistaa, Tuuli ja kukat kukoistavat.

Kaikkialla kasvaa myös ”rikkaruoho”, Himalajalta ihmisen mukana kulkeutunut tuoksuinkivääri eli kultainen kukka. Riesa leviää voimalla. Kamppailumme Suomessa lupiinia vastaan on voimasuhteiltaan vähän kuin talvisota.

Tämä on ”riesa”: tuoksuinkivääri.

Mitäpä lomasta enempää lätisemään. Se  oli  kuitenkin siitä erikoinen, ettei kukaan sairastunut, vammautunut eikä mököttänyt. Sää kirkastui loppua kohti, ja laavarannoilla sai oikein pukevan rusketuksen.

Tuli nättiä säätä kumminkin.

Vanhin poika oli jäänyt talonvahdiksi. Mielellään. Hän täytti lomamme päättäjäisiksi 18 ja lähti omalle matkalleen.

No, sattui kotona sitten. Poika ja kaverinsa olivat joutuneet tekemisiin poliisin kanssa. Rike oli mitätön: olivat ostaneet kaksi päivää alaikäisinä juhlabisset ja jääneet kiinni, mutta  puhelu vanhemmille oli tarpeen. Rikollinen itse oli niin fiksu, että pyysi poliisia soittamaan vasta, kun olemme palanneet Azoreilta.

”Mutsi saa muuten sydänkohtauksen.” Näin olisi käynytkin. Puhelu tuli heti aamutuimaan, mutta potentiaalista sydänpotilasta oli valmennettu.

Mukana oli 2/3 lapsista. Yksi hankkiutui kotona poliisin kanssa tekemisiin, mutta melko viattomasti.

Täysi-ikäiseksi varttunut lähti heti reissumme jälkeen Kreetalle. Se oli lahjamme hänelle.

Tuosta reissusta en tiedä mitään enkä välttämättä haluakaan.

Azorit, kympin suositus

  • Sää keskellä Atlanttia joulukuussa on siis lähes sama kuin Etelä-Suomessa. Kesä on parasta matkustusaikaa. Tällä hetkellä São Miguelille pääsee Lissabonin kautta. Katso vaikka tästä.
  • Lämpötila 19.12. on 12 astetta, sateista. Vuoden keskilämpötila on 13-22 astetta.
  • Azorien saariryhmään kuuluvat São Miguelin lisäksi São Jorge, Gracios, Terceira, Santa Maria, Furnas, Faial ja Pico. Kaikki ovat tuliperäisiä, vihreitä ja äärimmäisen siistejä.
  • Saarelaiset ovat saarelaisia, vähän sellaisia omalaatuisia kuten me suomalaisetkin täällä pussin perällä. Siksi Azoreilla on kiva matkustaa: kukaan ei tyrkytä mitään eikä ui liiveihin.
  • Kympin paikka! Kun saisi sään lisäksi vielä ne hortensiat.

 

 

Mut myrskyn jälkeen on poutasää.

 

1 comment

Add Yours

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s