Viipurilainen alkuolut kuin alkuviini – löytyi hallista, baarista ja keskiajalta

Sakari Nupponen

Viipurista löytää. Kuvassa on yksi kauppahalleista, joka löytyi sattumalta Lallukankadulta Repolan kaupunginosassa. Kun astui sisään, oli kuin entisessä Töölön hallissa tai minikokoisessa Hakaniemen hallissa, paitsi että: hanaolutta myytiin mukaan pullossa.

Nyt ollaan oluen juurilla. Testasimme sitä kolmessa erilaisessa hanapaikassa.

Paikallista tuotantoa: selvästi ”craft beer”.  Kuin alkuviiniä. Kentias lähiluomulisäaineeton kaikkine ominaisuuksinen, myös vikoineen. Kaikkine. Ihan. Hiivaista, hapanta, maitohappokäynyttä…

Onnistuessaan. Oikeaan aikaan. Oikeissa olosuhteissa. Mukaansa tempaavaa.

Matkavinkiksi: Osta tuliaisalkuoluesi mieluummin baarista, jossa olet sen etukäteen maistanut. Hallista erehdyksissä ostettu tuli kaadetuksi kämpillä viemäriin. Heti.

Onneksi hallin vieressä ja  aivan Lallukan taloa (Häkli, Lallukka & kumpp.) vastapäätä oli baari, jossa pääsi tekemään makumatkoja. BeerGemotiin on matkaa rautatieasemalta vain pari sataa metriä. Ollaan siis keskellä kaupunkia.

Julkissivuremontin keskeltä ei olisi uskonut, että juuri tässä talossa toimii mitään, saati baari. Sen paljastivat  tellinkien keskellä taajaan käyneet röökaajat.

Hanavalikoima on mittava. Oluet paikallisia. Myös simaa on saatavana. Vahinko, että vierailupäivänä oli loppu menun ihastuttava suomennos: ”Riemukirsikkahuuto”.

Arvelimme sen olevan kriekiä.

Vaalean tshekkityylisen oluen laatu vaihteli alta vuorokauden, mutta yksi kesti arviointeja: vahva hunajasima/olut.

”Hunajaolut oli täydellinen ostos äidilleni. Ei tarvinnut säästellä viikkoa (jota arvelimme säilymisajaksi) vaan juoma katosi samana iltana.”

Näin kuittasi matkakumppani.

Olutta saa myös ”kurkkupurkista” ja suomalaisittain ääliömäisen halvalla. Taustalla soi valkoinen rap ja ruuduilta tulee myös nuorisourheilua – ei hiihtoa. Kanava on Gazpromin omistama TNT.

Ruoka raskasta. Sillivoileipä on hyvä valinta. Samoin keitot.

Sitten vanhaan Viipuriin.

Kerrassaan verrattomia käsityöoluita sai Linnankadun keskiaikaravintolasta, josta olemme kirjoittaneet jo aiemmin. Tässä yleiskuva sieltä:

Paikan vahva olut on puhdas maltainen ja aavistuksen mausteinen. Onnistunut valinta.

Siidereineen, simoineen ja glögeineen juomalista on pitkä ja seikkailun arvoinen.