Tiina Vahtera
Räjähtävä matkalaukku on pääsääntöisesti huono asia. Varsinkin jos se tapahtuu ilmassa. Minulle se tapahtui laivassa.
Ei ollut hyvä juttu sekään.
Meikäläinen on reissussa sellainen Professori Tuhatkaunon (paitsi etten ole etevä keksijä, ainoastaan hajamielinen) Dupontin ja Dupondin (sählätään, mutta selvitään) sekä aavistuksen Kapteeni Haddockin (turskatin turskatti) kaltainen hahmo, vaikka varsinainen ammattini on sama kuin Tintin.
Paitsi etten ole nuori, neuvokas lehtimies, vaan kypsähkö lehtinainen.
Bianca Castafiorella ja minulla on ainakin kaksi yhteistä piirrettä: rakastamme kristallikruunuja emmekä osaa laulaa.
Anteeksi pitkähkö juonto, mutta blogiani lukevat tietävät, että aina sattuu ja tapahtuu. Tukholman-reissu pari viikkoa sitten ei ollut poikkeus. Se oli työmatka hauskojen kollegojeni Hannan ja Essin kanssa. Iloinen isäntäväkemme Christa ja Joonas johdattelivat meidät ammattilaisten ottein Tukholman muotimaailmaan.
Minä ja muoti? Nyt saa nauraa. Itse asiassa homma lähti käsistä jo laivalla. Matkalaukkuni posahti ensimmäisen kerran, kun avasin sen hyttini sängyllä: kas siellä oli viidet kengät, neljät housut, kuusi paitaa, koko beauty-arsenaali, mutta ei yhtään hammasharjaa.
Pitäisi oppia, että se kuva ihanasta hytistä otetaan ENNEN KUIN matkalaukku avataan ja tavarat lentävät ympäri huushollia. Tästä pikaisesta taloksi asettumisesta on käyty monet terapiakeskustelut minun, rouva Venuksen, ja mieheni, herra Marsin, kanssa, mutta paranemiseeni se ei ole johtanut. Olemme olleet naimisissa jouluna 20 vuotta.
Lähdin ostamaan hammasharjaa Viking Gabriellan (linkistä näet hytin siivossa kunnossa) tax freesta. Se oli tie turmioon.
Tuosta vähän paitaa itselle, isommalle pojalle tuoksua, pienemmälle Hennessyä, kun se on rap-piireissä in, tyttärelle naamarasvaa ja ripsaria, perheen kaikille miehille kasapäin Calvin Kleinin kalsareita kun ne on niin halpoja… Oikeasti, koska laivalla jää alv pois, neljäsosa hinnoista jää myös pois.
Tässä vaiheessa on varmaan syytä kertoa, että kakkosluottokorttini lopetti toimintansa lähtöpäivänä syystä, jota ei korttiyhtiöstä eikä pankista osattu kertoa.
Rallattelin menemään ihan tuurilla, että riittääkö, ja sitten kävi näin. Matkalaukku räjähti.
Jätin ongelman odottamaan ratkaisua illallisen ajaksi.
Illallispaikkana Gabriellan No Name on kyllä ihan ehdoton, eikä sen jälkeen auta kuin kieriä hyttiin ja siirtää laukkuongelma edelleen aamuun.
Ei enää annoskuvia. Lajeja oli nimittäin 10. Ruokablogit erikseen.
Aamulla olin totisen ongelman edessä. Kamat oli survottava laukkuun ja laukku kiinni, sillä matka jatkui suoraan hotelliin ja sieltä saman tien kierrokselle Dansmuseetiin ja Sofoon. Näihin paikkoihin:
Ostin Viikkarin kaupasta ylimääräisen kangaslaukun (sic!) ja pari laukkuvyötä, paiskin hiki hatussa kamoja vetoketjulliseen kapsäkkiin, kunnes vetoketju sanoi räks ja minä päästin biancacastafioremaisen äänen.
Matkakavereitani nauratti, kun nilkutin repsottavan, puoliavonaisen matkalaukun kanssa maihin kuin pahainen Slussenin sissi. Minua ei.
Onneksi meitä matkalaisia odotti pikkubussi eikä tarpominen satamasta metroon, sillä Tukholma on mullin mallin ihan kuin Helsinkikin. Liikkumiseen on varattava reippaasti aikaa.
Tanssimuseon jälkeinen etappi oli Hötorget ja lounas.
Laukkupulma ei olisi ollut kaksinen, ellemme olisi majoittuneet Tukholmaan ja lentäneet takaisin. Kassin olisi voinut jättää hyttiin ja sumplia sen jotenkin autoon ja kotiin. Uutta en halunnut ostaa, koska meillä on ääriään myöten täynnä olevassa varastossamme – hetkinen – kuusi matkalaukkua.
Matka jatkuu Sofoon. Se on niin kiva hipstereineen, puoteineen ja söpöine oppaineen.
Aamulla hotellissa tuttu ongelma tervehti minua matkalaukkutelineessä. Nyt oli käytävä ongelmaa päin oikein ottein ja oikealla asenteella. Kaikki ulos! Hotelli piti nimittäin jättää ja kamat siirtää säilytykseen.
Pakkasin uudelleen niin hyvin kuin taisin – ja se on aika vaatimaton suoritus, vedin kokeeksi vetoketjua johonkin asentoon. Zip! Se meni kiinni.
Räjähtäneen matkalaukun arvoitus oli ratkennut kummallisella tavalla. Hiukan turskatin turskattia, vähän tuhatkaunomaista pohdintaa, dupontien sähläämistä, tintinomaista viileää neuvokkuutta ja loputonta tuuria.
Hiukan piti riemusta ulvahtaa kuin Bianca, ja kattokruunu helisi.
Pohjoismaiden suurin, kaunein ja ihanin ostoskeskus Mall of Scandinavia oli loppusijoituspaikkamme Tukholmassa, mutta minä iloitsin siitä vain työn merkeissä, koska matkalaukkuni…. no joo.
Tarinan opetus: älä luota siihen, että Tukholman lentokentällä Arlandassa olisi laukkujen kelmutuslaite. Ei ole.
Opetus 2: Suomeen lentäessäsi et voi ostaa tax freesta pisaraakaan alkoholia tuliaisiksi. Etkä kyllä tupakkaakaan. Vanhin poika jäi ilman savuviskiään ja Herra Marsista sikariaan.
Opetus 3: Juu, et tarvitse matkalippua, jos se lähdön ja pakkauksen tuoksinassa sattuu häviämään. Passi riittää.
muista maista 