Sakari Nupponen
Valtatie 3 kulkee nykyään Hämeenlinnan ali, kuten hyvin tiedetään. Liikaa kaasua ei kuitenkaan kannata painaa, koska tunnelissa on 80:n rajoitus. Kaasujalalta kannattaa hellittää erityisesti seuraavassa Tiiriön risteyksessä, missä erkanee kantatie 57 Pälkäneelle.
Olisihan siinä vaikka mitä pyydyksiä, mutta alle kolmen kilometrin ja tasan kolmen minuutin päässä odottaa ”kaurismäkeläinen” herkkukeidas, josta ei ulkoa arvaisi, mitä se on syönyt sisäänsä. Se on Katinalan Lihakauppa.
Vuosia sitten ensimmäisellä käynnillä se oli vielä koruttomampi kuin nyt. Silloin artikkeleiden määrä oli tuskin sataa, mutta tarpeet se tyydytti paremmin kuin joku 5000:n tai 15000:n eri tuotteen jättimarketti.
Nyt pääovesta oikealla avautuu myös leipomo ja pullapuoti, ja hyllyillä on kasvanut muiden pientuottajien sortimentti. Mukaan tarttui tällä kertaa myös pälkäneläistä juustoa josta tuonnempana.
Vaikea valinta, kun tiskissä on vaikka mitä. Haluaisia kokeilla. Silmät söisi, jalat kantaisi, mutta maha ei vedä, sanoisin vanhaa sanontaa vääristellen. Kassiin sujahtivat ylikypsä kinkku leveällä silavalla ja karsinogeenisella pikimustalla pinnalla, norminakit, tuore jauheliha ja talon oma metwursti.
Onneksi tuli mukaan metwursti. Kotona kiitettiin. Makkaroita laistava rouvakin oli siitä ihan täpinöissä. Otimme tavallista. Tarjon olisi ollut myös valkosipuli- ja pippuriversio. 200 grammaa ohuenohueksi siivutettuna näyttää isolta pinolta, mutta kauankos se kestää, kun siinä ei ole kantanut kotiinsa vettä.
Katinalan lihakauppa ei ole lajinsa ainoa. Suomen liityttyä EU:hun ja jo ennen sitä syntyi maatilamyymälöitä eri puolille Suomea. Ne vain pitää tietää:
Samaisen kantatien 57:n varrella Pälkäneen Laitikkalassa löytyvä Kesänmaku eli Katajan Liha avasi ovensa jälleen tänään (24.11.) pidettyään paussia kesän jälkeen ja palvelee taas jouluaaton aaton aattoon. Makukylä Laitikkala onkin syy ajaa Tampereelle Pälkäneen kautta eikä vain paahtaa valtatie 3:a.
Kesänmaku palvelee nyt pe-la-su ja myy muun muassa saman kylän Heikkilän juustoja ja muita pientuottajien tuotteita. Rönnvikin viinitila myymälöineen on auki perjantaisin ja lauantaisin. Olisi varmaan sunnuntainakin, mutta kun sääntö-Suomi kieltää ulosmyynnin muulloin kun monopoli-Alko on auki. Kesäisin tällä kantatien muutaman kilometrin herkkusuoralla palvelee myös Suttisen marjatila.
Viimeksi kun poikkesimme sinne se toimi näin: esillä olivat vatut ja muut marjat, kurkut, maissit ja kaalit, mutta ketään ei ollut paikalla, joten raha kilahtivat lippaaseen ja kirjaan merkintä mitä tuli mukaan. Luottamuskauppaa.
