Sakari Nupponen
Etelä-Euroopan kärventyessä Luciferin hikisissä ja karvaisissa kourissa moni jaksoi meillä valittaa säidemme haltijasta.
Minä en.
Mitä nyt sienisato ja nahkiassaaliit antoivat odottaa eikä kuha noussut syönnille pintavesiin. Se siitä urputuksesta.
Höyrylaiva Tarjanne kynsi leppeää Näsijärveä Suomen suvessa ystävien kutsumilla syntymäpäivillä. Illan hämärtyessä oli päivänselvää: maamme matkailuvaltti numero 1 on ilmasto.
HL Tarjanteen höyry kietoi syliinsä. Vihellykset ja koneen jyskystys lumosivat, kun pitkästä aikaa pääsi oikean laivan kyytiin. Kaikki matkalaiset eivät ehkä tajunneet, miten elävän koneen kanssa olimme matkassa. Konehuoneesssa sen sai tuntea. Aivan ihme insinööritaidon näyte: liki 110 vuotta vanhaa kovaa teknologiaa.
Kannella saattoi ihastella suomalaista erämaisuutta, vaikka edellisen reissun (noin 1987) jälkeen rannoille oli rakennettu paljon uutta prameaa. Pimeesalmessa laskimme laituriin. Siitä entisen rutaisen ja vähän rähjäisenkin telakan ympäristöstä on kehittynyt viihdekeskus.
Pimeesalmi hiljenee huomenna 26.8. A. Aallon Rytmiorkesterin tahtiin. HL Tarjanne teki tänään 25.8. viimeisen aikataulun mukaisen risteilynsä.
Lopetammeko matkailun liian aikaisin?
Vasta syysiltoina järvi on omimmillaan. 1980-luvulla höyrylaiva Auren kyydissä tajusin sen kaiken suurenmoisen hiljaisuuden keskellä: järvien viimeisen vuodenajan omaperäisen kauneuden. Vesi on sysimustaa. Ruskan sävyttämät lehdet heijastuvat sen pinnasta.
Niin, miksi emme menisi sinne silloinkin.
”Ryssiksi meni”
100 vuotta sitten ei Venäjän nurkkaan ahdistettu laivasto keekoilut Suomenlahdella. Ei vetänyt Dimitri Donskoi armadaa avomerelle. Sen sijaan Näsijärvellä oli varaa pitää laivastoparaatia.
Viisi alusta oli pakko-otettu emämaan armeijalle. Lippulaivana toimi Tarjanne. Sen perässä höyrysivät matkustajalaivat Pohjola ja Kuru sekä hinaajat Murole ja Näsijärvi. Kaikilla oli tykit kannellaan. Manöövereitä järjestettiin ja upseeristo viihtyi Tampereen seuraelämässä.
Erityisen pidetyn väen arveltiin olleen ”paremmista perheistä”, jotka olivat saaneet poikansa pois oikeista sotatoimista. Tenkkapoo tuli kun Porin edustalla tehtiin ”sukellusvenehavainto”. Pietarin esikunta määräsi alukset sinne, kun havaitsi kartalta teoreettisen jokiyhteyden merelle… Meni nk. ryssiksi.
Miten se nyt menikään?
Olihan siellä sotatoimiakin, mutta jo yli 200 vuotta sitten. Suomen sodassa 1808 kaksi suomalaista sissipäällikköä – teiskolainen Roth ja lempääläläinen Spoof – valtasi 40 talonpojan voimin venäläisen viljajaalan.
Heinäkuussa se tuli tarpeeseen, koska uutta satoa ei oltu korjattu, saati puitu tai jauhettu. Hätääntyneet vänäläiset sähköttivät Pietariin, että nyt heidän kimppuunsa ovat hyökänneet amiraali Rutt ja kenraali Spuf.
Niin samaa mieltä näistä Suomen, vaikka vähän koleammistakin kesistä, tai juuri niistä. Vuosien mittaan matkailurytmimme on muodostunut sellaiseksi, että keväällä ja syksyllä käydään Euroopassa, kesät vietetään Suomessa tai Pohjoismaissa ja vain talvella tehdään kaukomatkoja, joilla toki joskus joutuu kärsimään helteestä, mutta valoisuus ja aurinko sitten voittaa helteen inhottavuuden!
TykkääTykkää
Luonnon kiertokulun mukaan. Niin mekin yritetään mennä, mutta pakko räpiköidä töissä pitkä talvi.
TykkääTykkää