Tiina Vahtera
Nyt kun armaani on päässyt fiilistelemään jäänmurtajalle, tosin vain laiturissa, on aika ryhtyä vakavasti keskustelemaan Kuuban tilanteesta. Ja lähestyvästä smaragdihääpäivästä.
Keskustelun sävyä siivittää keli.
Jotenkin ihminen tuntee olevansa ehjempi ja hyväntuulisempi toisenlaisessa ilmanalassa. Elävänsä sillai niinkö täydemmin?
Nyt ei ole se ilmasto.
Kuten tiedätte, meillä päätökset syntyvät sekunnissa, kun toimeen tartutaan. Tarttumisen hetki on aamukahvipöydässä ja tarttumisen tahti äärimmäisen kiivas siksikin, että järjellisiä, aikuismaisia lentoja oli jäljellä vain yhdelle päivälle.
Tämä tarkoittaa suoraa lentoa ja ihmismäistä hotellia. Lutikkaluolat olemme kolunneet nuorina ja erinäisilläkin kentillä yövytty. Ei enää.
Valitsimme hotellin tosta noin vaan, riittävästi tähtiä, ja ainoan mahdollisen lennon. Kas, hääpäivämme osua mojahti keskelle matkaa. Kotiin jäävät lapset eivät panneet hanttiin, varsinkaan se, joka jää kirjaimellisesti talonvahdiksi.
Onhan tietysti mahdollista, että kaikki menee taas pieleen. Maa pukeutuu mustiin tai vastavalittu Yhdysvaltain presidentti saa päähänsä jotain epämukavaa. Sikarit kielletään.
Sitä odotellessa, näissä tunnelmissa. Kun ei muutakaan kuvaa vielä ole, pitää kopsata matkanjärjestäjän sivulta. Sorry.
Cuba
Quiero bailar la salsa
Cuba
Quiero bailar la salsa!
Kaikista mahdollisista, tarvittavista dokumenteista sit paperiversiot kans mukaan ja matkaan (Y)
;D
TykkääTykkää
Ehdottomasti, käly dear, vaikka veikkaanpa, että kaikki muut tulee mukaan paitsi passi.
TykkääTykkää