– Ottakaa lämmintä päälle, luolissa on aina vain kahdeksan astetta. Kosteusprosentti on lähellä sataa, opas huomauttaa.
Olemme liikkeellä yhdeksän hengen ryhmänä, eikä kenelläkään tietenkään ole tarpeeksi yllä, vaikka Javorniki-vuoristo on tarjonnut tihkusadetta jo kolmatta päivää. Saamme yllemme sarkaiset, hupulliset hobbiti-asut, ja sehän naurattaa.
Luolaoppaamme Bogdan on tuoksusta päätellen nauttinut edellisiltana kourallisen valkosipulia ja huuhdellut sen alas pullollisella Slivovaa, paikallista viinaa. Hän on pidäkkeettömässä vedossa.
Maanalainen juna kuljettaa meidät kohti 21 kilometrin pituisia onkaloita.
Postojna on kuulemma logistinen ihme. Pitkä juna nielaisee luolan uumeniin yli 10 000 kävijää päivässä. Jonoja ei tuolloin, kymmenisen vuotta sitten ollut, nyt kuulemma on.
Sisällä ensikertalainen mykistyy. Jos on ennen käynyt jossakin tippukiviluolassa, on nähnyt vain tuulikaapin, enintään eteisen.
Tämä on valtava linna, linnoitus, monimuotoinen maanalaisten joenmutkien luoma kaupunki. Jättimäiset kivimuodostelmat hehkuvat punaisen ja ruskean sävyissä, vitivalkoisinakin.
Jopa mustaa löytyy. Siihen löytyy syy yli 70 vuoden takaa, jolloin Balkan oli jälleen kerran ruutitynnyri ja sekaisin. Kuten koko maailma.
– Saksalaiset miehittäjät pitivät täällä polttoainevarastoaan. Slovenialaiset partisaanit tuhosivat sen huhtikuussa 1944 polttamalla, Bogdan selvittää.
– Lausukaa viimeinen toiveenne, saavumme Venäläiselle sillalle!
Sillan rakensivat venäläiset sotavangit ensimmäisen maailmansodan aikana.Olemme todella Euroopan historiallisessa sydämessä, entisessä Itävalta-Unkarissa.
Kaukana ei ole Sarajevo, jossa ammuttiin – muun muassa – maailmansodan lähtölaukaukset.
Puolitoista tuntia hobbitilaumamme kävelee satumaisessa, unenomaisessa maisemassa, kuin Keski-Maassa. Reppuleille on tarjolla vielä yksi yllätys.
– Tässä on human fish, proteus, Bogdan esittelee.
Mikä?
Rakennetun vesialtaan nurkassa kököttää valkoinen, pitkulainen hahmo.
Olmi.
– Se on sokea ja pystyy elämään syömättä 12 vuotta. Vaihdamme toki eläimet altaaseen parin kuukauden välein, Bogdan lohduttaa.
Kävijä tulee miettineeksi elämän, erityisesti olmin elämän, tarkoitusta.
Sokea, nälkäinen parka, joka ei ymmärrä ympäristönsä mahtavuutta!
Postojnan väki tietää, miten matkailija elvytetään jälleen maan pinnalle. Tilkka paikallista hunajakonjakkia ovensuussa ja taas reppulin veri virtaa.
Olmi ei hevin unohdu.
Postojna jama
45 km Slovenian pääkaupungista Ljubljanasta luoteeseen.
Lippuja voit ostaa myös netistä. Hinnat vaihtelevat 23,90-37,90 € sen mukaan, sisältyykö käyntiin vain ajelu luolissa vai myös käynti Predjaman linnassa ja olmi-näyttelyssä.
10 kilometrin päässä oleva Predjamiski grad eli Predjaman linna on 1200-1400-luvuilta ja ehdottomasti myös käymisen väärtti. Nimensä mukaisesti (jama=luola) se on rakennettu vuoren sisään. Huoneita on sisustettu ensitajan tyyliin.
muista maista 