Isänpäiväpertsaa! Kiitos hiihtopuremastakin, isä

voittaja
Voittajaolo! Ja Suomen lippu liehuu Tilkan salossa.

Tiina Vahtera

Kun on tuoreesti ilmastakseni hiihtänyt kouluun kesät talvet (asuimme koululla) hiihto tykyttää takaraivossa aina, kun näillä etelän leveyksillä on hippunenkin lunta.

Nyt tykyttää ihan kirjaimellisesti, sillä pyllähdin takaraivo edellä latuun kolme kertaa kotipihalenkin (n. 3 km) aikana. Silti on voittajaolo: suksilla ensi kertaa viiteen vuoteen! Tämä ”hiihtoinnostus” ja huono omatunto siitä, ettei hiihdä, on isän ja tietysti äidinkin syytä.

Hyvää ja rakasta isänpäivää  missä lienetkin, nuorena kuollut isäni.

maki-2
70-lukua.

Kasvoin Suomen lumisimmassa pisteessä, Kainuun Suomussalmella, Pesiön ja  Korpelan kouluilla, joissa kymppi hiihdettiin kaverini  Arjan tai perheemme kanssa yleensä viikonloppuisin, vitonen viikolla, kun tuli pimeää niin nopeasti. Haalea kuvajainen 70-luvulta on kotikoulumme pihamaalta.

Ylen Elävästä arkistosta löytyy pätkä Päivä kyläkoulussa, joka parinkymmenen minuutin ajan näyttää, millaista oli elo Kainuussa viime vuosituhannella. Kuvan miesopettaja on isäni, ja vilahdan kuvissa minäkin, muun muassa laulamassa äitienpäiväitkuvirttä ”Nyt käy Mooses”. Isä säestää urkuharmoonilla. Pätkän lopussa on täysin burnoutissa oleva kolmikymppinen mies. Isä.

Ja me hiihdimme. Jestas me hiihdimme!

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/05/12/paiva-kylakoulussa

No, survaisin uudet, kaksi talvea pussissa maanneet sukset jalkaani tänään isänpäivän kunniaksi ja lähdin kiertämään lahtea, maisemaa joka näkyy kotimme ikkunasta. Meillä on onni asua neljän kilometrin päässä Forumista ja päästä suksille kotiovelta, jos sattuu olemaan lunta. Nyt sattuu vielä pari päivää.

kotipiha-2
Sukset ulos survaiskaa!

Latuja on kaikkialla, Keskuspuistossa, Talissa, jäällä, jonne ei tietenkään vielä ole menemistä.

Mies Marsista tyytyi kävelylenkkiin, sillä hänen suksena ovat mökillä. On hiihdetty yhdessäkin. Lapsetkin ovat hiihtäneet, itkeneet ja hiihtäneet.

pyllahtaa
Pehmeästi tupasahti, mutta miten tästä noustaan ylös?

Lensin siis turvalleni (ja takaraivolleni) vain kolmesti, suoralla tasaisella ladulla. Tasapaino petti tai jotain. Juu, kyllä kaikki näkivät. Kolme kertaa ventovieras ihminen kysyi sattuiko pahasti, voinko auttaa. Näin Helsingissä.

Ei sattunut, ei edes itsetuntoon, mutta kaikkein hankalinta oli päästä pystyyn. Vähän kuin kyykkyyn meno. Kyllähän sinne painut, mutta koetapa nousta ylös. Laudat jalassa, kepakot kädessä ja pipo silmillä on monin verroin vaikeampaa.

lapanen
Viikon vitsi: panna hiirenkorvalapaset hiihtolenkille. Eiväthän nämä mahdu edes lenkeistä sisään! Ensi kerralla käteen hanskat, joihin lumi ei tartu.

Eräs isä neuvoi oivallisesti: pane sauvat ihan lähelle suksia. Nousin kuin ballerina spagaatista.

Jos luoja suo lunta, tämä jatkuu. Inhoan luistelua, mutta tykkään hiihtää, huomasin sen taas.

Kiitos kotiväelle siitä; sekä siitä, että maailmankiertäjäperheeni vei meidät 14 vuodeksi lumisiin metsiin.

sitikka
Toisten kohtalona on matkustaa kokoomuslaisen rättisitikan takapenkillä. Onneksi tarttuvaa on vain matkustusinto.

Jos jotkut elävät lapsuutensa punavihreässä kuplassa, minä elin kokoomuslaisessa keltaisessa rättisitikassa (muuttumatta kokoomuslaiseksi), jolla kiersimme Eurooppaa. Opin myös itse ajamaan sillä.

Ystäväni, matkatoverini Sanna kertoo kauniisti omassa blogissaan walleni.us kuinka hän saa kiittää seikkailijasielustaan pappaansa Untoa.

Minä kiitän loppumattomiin perhettäni;  karjalais-stadilaista isääni ja hämäläistä äitiäni. Ilman heidän avarakatseisuuttaan, hulluja ideoitaan, pähkäpöljää ajatusta muuttaa Kainuuseen itärajalle, minä en olisi minä.

isa
Isä merillä abikeväänään. Hänen vanhempi veljensä matkusti aina – ja oli vesihiihtäjä –  toinen veli oli merikapteeni. Gloetrottereiden sukua.

En olisi rohkea matkaaja, uhkarohkeakin. Helkkarin huono, mutta sinnikäs hiihtäjä.

Rouva Venuksesta, joka tykkää kivoista keleistä, mutta haluaa kerran vielä lähteä herra Marsin kanssa vaikkapa Huippuvuorille tai Hebrideille.

Hyvää isänpäivää, myös sinulle, rakas mieheni Marsista.

sukset
Vapaa on vain umpihanki.

2 comments

Add Yours

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s