
Sakari Nupponen
Kuvan otti vaelluksella Hetasta Pallakselle elokuussa 1989 virolainen Toomas Volmer, nyt fotovolmer.eu
Ensimmäinen paperikopio lähti Kuuban. Laitoin postikortin osoitteeksi Fidel Castro, Havanna, ja toivoin maan jatkavan näiden mainioiden sikareiden valmistamista maailman tappiin.
Nyt olen menossa tarkistamaan tilanteen.
Rome y Julieta perfectos oli tuolloin ehdoton suosikkini.

Kuuba on muuten aivan käsittämätön juttu. Mitä enemmän sitä ”opiskelee” sitä sekaisemmaksi pää menee. Olisi helpompi olla propagandan ja vastapropagandan aivopesemä: sellainen kuin suomalainen kommunisti vielä 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa palatessaan sinisilmäisenä ihanneydyskunnastaan, kuten Neuvostoliitosta ja Neuvosto-Eestistä.
Kaikki oli siellä hyvin, minkä vahvisti vielä Ylen Näin naapurissa -ohjelma, UKK ja erityisesti hänen häntyrinsä.
Pari päivää sitten tuli Yleltä mielenkiintoinen dokumentti William Morganista, amerikkalaisesta komendantista, joka taisteli Fidelin toverina. Tosin vallankumous teloitti hänet sittemmin. Ohjelma näkyy Areenassa ja tulee isänpäivänä 13.11. kello 13.36 TV1:ssä.
Päätä pyörryttävä on myös löytö Helsingin kirjamessuilta: Pauliina Raennon Kuuba, maa, kansa ja yhteiskunta (Gaudeamus 2013). Se on kuin vahvaksi keitetty puljonki tai tilkkaakaan laimentamaton tappajaiskeitto. Pakko lukea toiseen kertaan, jotta sen pystyy omaksumaan.

Maa on historiansa ja kehityskulkujensa vanki. Tavallisesta matkaoppaasta siihen saa otteen kuin saippuasta.

Koulussa meille kai kerrottiin jotain. Media on tehnyt työtä, mutta kaikki eivät ole samanlaisia huippuja kuten Ilta-Sanomien Jouko Juonala, joka löysi Kuubasta vielä suomalaisen siirtokunnan rippeet (tai rippeen) eli Emilio Kosken.
Emilio oli Hilarius Koskisen jälkeläinen. Hänen isänsä oli muuttanut Kuubaan pakoon Venäjän sortotoimia Eero Erkon 1903 perustamaan ihanneyhteiskuntaan, utopiaan nimeltä Itabo. Emilio kuoli 2008. Lue Joukon huikeat tarinat tästä, tästä ja tästä.
Siinä Emilion tarinassa oli jo sellaisia käänteitä, että luen himolla uudelleen Raennon Kuuban ja katson maata avoimin silmin. Yksinkertaistaminen ei voi olla koskaan totta.
Omat silmäni Kuuballe aukaisi ensimmäisen kerran maan naisten lentopallomaajoukkue Münchenin olympialaisissa. Virenit ja terroristit painikoot omassa sarjassaan, mutta ne naiset….
…16-vuotias poika ymmärsi silloin, että naisten urheilussa voi olla jotain kaunista.
No niin, rouva Venuksesta editoi tämän tekstin ja lisää oman kommenttinsa: Alberto Juantorena!!!
