– Muru, muru hei! Lähdettäiskö jonnekin reissuun? Muruu. Rakaskultapupu, jooko!
– Öö. Hmph.
– Johonkin kivaan paikkaan, missä ei ole ennen oltu. Missä olis vähän lämpimämpää. Mä olen ihan kypsä näihin keleihin.
– – – jaa. Kukas sen sitten maksais. Mihinkään kuumaan en lähe.
Onko tuttua teidänkin perheessänne? Oheinen keskustelu käytiin pari viikkoa sitten sunnuntaiaamuna, kun mittari näytti – 25 eikä paremmasta ollut tietoa.
Kypsyyksissäni varasin nopsan lähdön kahdelle ja kysyin vasta sitten, käykö. Yninästä päätellen kävi.
Kohde on Madeira. Ei ole ainakaan liian kuuma. Saari on vanhuspaikan maineessa, ja hyvä niin.
Nättiä Madeiralla on sen parin tunnin kokemuksen mukaan, minkä satamassa olen viettänyt. Kun tämä postaus tulee julki, olemme pakkaamassa – jos tulitsin yninän oikein – viimeisiä kamoja. Passi varmaan unohtuu eikä päästä.
Yksimielisin ja nopein keskustelu käytiin silloin, kun mies ja kaksi poikaamme halusivat juhlistaa isännän tasavuosia lähtemällä Jäämerelle kalaan ja syömään kuningasrapua. Minun ja tyttäremme suunta oli luonnollisesti päinvastainen.
Katselimme jäitä ja Grönlantia 11 kilometrin korkeudesta matkalla New Yorkiin. Muovimukissakin kilisi. Tein matkasta ja sen valinnasta jutun silloisen työnantajani Ilta-Sanomien sivuille.
Mieskin kävi myöhemmin Grönlannissa, ja nautti. Olimme töissä samassa paikassa ja myös hän kirjoitti tietysti jutun Ilta-Sanomiin.
Kristina Cruises tekee ensi kesänä Grönlannin-risteilyjä. Nyt perhepaineet kuitenkin kohdistuvat Antarktikseen. Etelämanner on onneksi niin pirun kallis, että tuskin sinne tulee lähdettyä. Olisi se toki once in a lifetime -kohde.
Olemme yhdessä reissanneet myös kuumissa maissa. Vuositolkulla myöhästyneen häämatkan teimme Mauritiukselle. Etelän ristiä katseltiin, ja kuuma oli. Kaveri vähän kärsi.
Kaksin olemme palelleet muun muassa tasavuosimatkalla Münchenissä, arvatkaa kenen valinta. Olutta, potkaa, makkaraa ja räntää.
Venäjän ja Viron takamaat on koluttu. Nyt on Shetlanti pikkuisen liipasimella, koska telkkarista tulee upeiden maisemien (ja kelien) sarja vanhan parin lauantain prime time -aikaan.
Kärvistellen suostuin muutama vuosi sitten vuonoristeilylle Norjaan, koska Norjassahan sataa aina. Ei satanut. Oli ihanaa.
Miehen iloksi Norjasta löytyi kyllä myös lunta. Suomalaiset juhlistavat kesäistä valkeutta tietenkin lonkeroilla.
Matkasuunnittelumme on legendaarista. Ns. keskustelu käydään niin, että kumpikin tietää lopputuloksen. Noin joka toinen kerta saa aurinko paistaa ja minä valita.
Kun lapset olivat pienempiä, teimme huikeita perhematkoja milloin autolla, milloin lentäen tai laivalla. Tai sitten aika kultaa muistot ja oksennusläikät.
Kirjoitan tätä lämmöllä ja rakastaen, sillä olen totta vieköön päässyt itseksenikin huimiin paikkoihin. Alla on kuva eräästä: Venezuela, jonne ei enää ole menemistä.
Mies haluaisi Pohjois-Koreaan niin kauan kun se vielä on. Minä Kuubaan samasta syystä. Saas nähdä. Toisessa maassa on viileämpää, kirjaimellisesti.
Maata kiertävälle radalle?
Ystävät hyvät, kertokaa miten te valitsette kohteenne, jos toinen puoliso on Marsista ja toinen Venuksesta? Tuleeko riitaa? Miten matkat sujuvat?
Vanhat parit ovat jo niin hioutuneet, että mäkätys ennen, jälkeen ja aikana kuuluu asiaan. Se on oikeastaan osa matkaa, eikö?
muista maista 
Pääasia, että kumpikin teistä pääsee ainakin 50 prosenttisesti sinne, minne haluaa! 🙂 Meillä ei ole vastaavia ”ongelmia”, koska molemmat tykkäävät aika samanlaisista matkoista ja toisaalta molemmille kelpaa oikeastaan mikä vain kohde. Minä olen kyllä se, joka tavallisesti ehdottaa ja suunnittelee reissut suurimmalta osin. Näin on varmaan siksi, että minulla matkakuume taitaa olla astetta pahempaa tasoa kuin miehellä ja olen muutenkin sellainen tuumasta toimeen ja äkkiä -tyyppi. Mies on sitten tyytyväisenä mukana, kun idea on saatu liikkeelle.
TykkääTykkää
Moi Jenni 🙂 Näin just, eri sukupuolta olevien perheissä nainen on yleensä se, joka varaa ja säätää ja joskus päättääkin. Kuulemma. Taitaa jokin tutkimuskin olla. Meillä tästä on oikeesti tullut jo vitsi, jolle lapsetkin nauraa. ”Iskä haluaa aina surkeisiin kelehihin.”
TykkääTykkää