Sakari Nupponen
Terassilla silmään osuus mainos Lahden Erikois-oluesta. Pakko maistaa. Ollaan liki tyhjällä Lahden Kauppatorilla. ja sataa hiljalleen räntää. Olut kaadetaan muovimukiin. Kengätkin alkavat kastua.
Tällainenkin muistijälki jäi Lahden MM-kisoista 2017.
En voi väittää muistavani ensimmäisiä MM-kisojani. Niistä on kuitenkin vankkaa todistusaineistoa: tämä kuva Lahden Haka-torneista.
Vuoden 1958 henki kantoi aina seuraaviin kisoihin 1978 asti, 20 vuotta:
Postimerkit, julisteet, kisaohjelmat, pinssit, muu rekvisiitta, vanhat filmit ja tietenkin itse kisapaikat kertasivat siihen asti, että täällä olivat olleet myös isot kisat.
Välivuosina Lahdessa oli vain ”Hiihdot”, ”Salpausselkä” tai ”Salppuri”.
Urheilun suurtapahtumat, joita nyt on aivan liikaa, eivät olleet kokeneet inflaatiota vielä 1970-luvulla.
Pitihän sinne mennä nytkin, siis jo viidettä kertaa. Taitavat jäädä viimeisiksi Lahden MM-kisoiksi minun elinaikanani, jos kisojen tahti on tämä 1926-1938-1958-1978-2001-2017. Todennäköisesti seuraavat ovat 2037, mikäli Etelä-Suomessa vielä lunta riittää.
Kaikista näistä parhaiten ja sydämellisimmin mieleen jäivät vuoden 1978 kisat.
Otin omaa lomaa kesken yliopisto-opintojen ja vietin viikon kisaturistina mummoni luona Möysässä ja kummitätini luona Karjalankadulla. Itse kisoissa Suomi sai taisteluvoittoja ja mitaleita. Ja jos joskus voi olla iloinen vieraiden menestyksestä, niin kahdesta: Puolan Josef Luszczek sai kultaa 15 kilometrillä ja 50 kilometrin yllätyspronssi meni Ranskaan Jean-Paul Pierratille.
Mutta se todellinen vierassanakari oli Itävallan Claus Tuscherer, jonka suksi irtosi ”tösällä”. Hän teki haparoivan ilmalennon ja eräänlaisen alastulon. Katsomon hiljaisuus suorastaan huusi korvissa, kunnes tämä sankarimme kömpi pystyyn ja sai taatusti kisamontun kautta aikain lämpimimmät suosionosoitukset.
Sinnikäs kaksinkertainen loikkari kiipesi mäkeen toisellakin kierroksella. Silloin ei karsittu 30 parasta.
Miksi kaksinkertainen loikkari? Ensinnäkin hän oli loikannut DDR:stä Itävaltaan ja toisekseen yhdistetystä mäkihyppyyn.
21-vuotiaana kisaturistina Lahdessa – tai niin kuin moni ulkomaalainen luuli vähän liiankin näkyvän sponsorin johdosta: Luhdassa! Olisiko ollut naisten vai miesten viestin aurinkoinen päivä. Iskin silmäni yhteen fiinisti pukeutuneeseen daamiin ja läksin stalkkaamaan. Hitto, se oli mun toinen kummitäti.
No, kummitädin miehellä oli metallifirma ja sillä neuvostoliittolaisia asiakkaita vieraana. Tosi noloa istua sakkiin, kun kansa hurrasi aina itänaapurin epäonnelle. Mutta sellaistahan se oli, kun Suomessa ei ollut täyttä sananvapautta. Urheilukisoissa sai jurnuttaa.
Seuravissa MM-kisoissa oli liikaa väkeä ja liikaa menestystä. Mutta ei kaikilla. Harmi, etten ollut paikalla tässä jupakassa. Tarina kertoo eräästä suomalaisesta suuresta logistiikka-alan yrityksestä, joka oli kutsunut vieraita ja tarjoillut heille pilaantunutta hernekeittoa. Kisanjunan reitti Montun reunalta Helsinkiin oli lievästi sanoen rusahtava. Sanonta ”toimi kuin junan vessa” oli koetuksella.
Vuoden 2001 kisoissa oli aivan mukavaa, kunnes kaikki romahti.
Mutta onhan niitä ollut unohtumattomia välikisojankin:
1964 Veikko Kankkonen. ”kuin yhtä puuta” -hyppy ja telemarkit. Olin kansakoulun ensimmäisellä ja kisalippu maksoi muistaakseni 2 markkaa. Diplomaattijuna toi Helsingistä hienoja naisia turkki päällä. Hevosenkenkä oli silloin legendaarinen kaarre suurmäen alla.
Sitten tuli niitä tuulisia vuosia, jolloin kisa piti siirtää betonista vanhaan puumäkeen. Vahinko ettei sitä säilytetty, kuten radiomastoja.
Hurjaa! 15-vuotias Steve Collins liitelee vuonna 1980 betonista mielettömät 124 metriä. Nyt mäkiennätys on 138 metriä, mutta silloin 37 vuotta sitten tuntui kuin intiaanipojan hyppy ei olisi loppunut koskaan. V-tyyli, mutta auraten.
1992 jäi mieleen Toni Niemis -huuma ja valtava Suomen lippujen meri.
Parasta antia MM-kisoissa:
2017: Huikean iloinen meno Lahden rautatieaseman ravintolassa, kun norjalaiset ovat vallanneet koko paikan illan viimeistä pikajunaa odotellessa. Oli hauska kohdata oma paras proffa. Terveisiä!
2001: Yhdistetyn harjoitukset aamupäivällä. Mäkikatsomossa on tyhjää. Meitä katsojia on kolme. Katsahdan, että ketkäs ne kaksi muuta ovat? Veikko Kankkonen ja Niilo Halonen! Lapsuuteni suurimmat suosikit mäessä.
1989: Hämmennys Suomen naisten ylivoimaista.
1978: Lahti by night. Nuutti Grilli, Salpaus (sittemmin Suomenn ensimmäinen Rosso), Itämeri (entinen Prater). Nuutti Grillissä kävi jo äitini, Salpauksessa soitti hyvä DJ ja Itämeressä lyötiin kavereiden kanssa vetoa: kuka hakee rumimman…
1958: Postimerkit.
muista maista 